Kotosalla olen treenannut eniten Manun kanssa, tokoilu on muuttunut taas hauskaksi uusien liikkeiden myötä :). Ruutua ollaan tehty melkein päivittäin, aijai, kun pitäisi alkuvaiheessa tehdä joka päivä. Ruudun opettamisesta ei itselläni ole kokemusta enkä tiedä siitä kauheasti, mutta päätin testata Manun kanssa perinteistä lelu ruutuun menetelmää. Varmasti on olemassa parempia ja hienompia menetelmiä, mutta laiskuuttani valitsin tuon, kun loppujen lopuksi suorituksen laadulla ei ole niin paljoa merkitystä - voittajassa kun tuskin tulemme koskaan kisaamaan (huom, edes sitä avoykköstä ei vielä ole) ja Manu on kuitenkin suht helppo saada oppimaan tavalla kuin tavalla. Etuna on toisaalta se, että kulunut harmaa tennispallo ei erotu kovin hyvin maasta edes lyhyellä etäisyydellä (etenkään jos maassa on lunta) ja 8-18 metrin etäisyydeltä sitä ei näy ollenkaan. Manu hakee hyvin ruutua silmillään, vauhti on hyvä ja se hakeutuu hyvin keskelle ruutua. Yhtenä päivänä se alkoi hakeutumaan ruutumerkkejä kohti, kun lelu ei erottunutkaan pidemmällä etäisyydellä, mutta korjasi virheen heti seuraavana päivänä itse ja tajusi, että merkkien keskelle mennään edelleen.
  Lisäksi ollaan tehty kaukokäskyjä kaikilla muilla asennonvaihdoilla paitsi seiso-maahan, koska siinä tekniikka on väärä. Manu tekee kaukkarit heti paremmin, kun ottaa kaikki asennonvaihdot mukaan, onhan se avon i-m-i-m aika tylsä. Nouto voisi olla vähän hillitympi, mutta ei silläkään niin väliä, kyllä se nytkin varmasti ysin arvoinen on. Liikkeestä istumista ei olla tehty ikinä ja testasin sitä yhtenä päivänä ihan kokonaisena liikkeenä, ei ongelmaa :). Luoksetulon pysäytykset (avo & voi) ovat molemmat aika hyvät.

Gitan kanssa ollaan tehty työtä noutokapulan kanssa. Hassua, että se on aina hirmuisen innoissaan noutokapulan esiin ottamisesta ja yrittää ottaa sitä kädestä, mutta sitten kun palikan saa suuhun niin se helposti tipahtaa matkan varrella, sivulle tulossa tai ennen irroituskäskyä. Tein aluksi pitotreeniä naksuttimen kanssa, mutta se ei toiminut --> G pudotti kapulan heti naksauksen kuultuuan. Kapulan pito häiriöistä huolimatta taitaa vain vaati hirmuisen määrän toistoja.

Milo on päässyt treenaamaan kontakteja pihalla sekä tekemään erilaisia agilityn ohjauksenlukuharjoituksia takapihalla kitukasvuisen omenapuun, muutaman marjapensaan ja tokohypyn avulla. Siinä saa tehtyä vaikka mitä harjoituksia mm. sylkkäreitä, takaaleikkauksia, takaakiertoja, haltuunottoja ja valsseja. Hyvä puoli on myös se, ettei tarvitse keskittyä hyppyihin ja rimojen ylhäällä pysymiseen, vaan voi treenata täysillä ohjauksellisia juttuja.

Muuten koirien kotielämä on tällä hetkellä oikein mukavaa, kun itse olen päivät kotona. Ei tarvitse olla edes sitä tavallista 3-5 tuntia yksin muutamana päivänä viikossa ja lenkeille päästään valoisaan aikaan. Niin ja lisäksi voidaan käydä vapaatreenaamassa agilitya silloin kun saan auton käyttöön. Tämä yleellisyys kylläkin loppuu maaliskuun lopussa, kun mamilla on paluu koulun penkille ja lisäksi "kesä"työt alkavat jo nyt ilta- ja viikonloppuvuoroilla. Töiden takia emme pääse kevään aikana montaa kertaa kisaamaan, toivottavasti saisin edes parille viikonlopulle sen verran vapaata, että pääsisi Gitan kanssa pari starttia juoksemaan (nyt kun sen lisenssinkin sai vihdoin ja viimein tilattua).

Tiistaina kävimme aamupäivästä koko jengin kanssa agilitaamassa lepakkohallilla. Äiti lähti mukaan apukädeksi - onneksi lähtikin, sillä kaikki kontaktiesteet olivat sivussa ja niiden raahaminen yksinään olisi ollut mahdotonta. Gitan ja Manun kanssa ei olisi ollut niin väliä, mutta Milon kanssa kontaktien treenaminen on ehdottoman tärkeää.

Aloitin Gitan kanssa, kun hallissa oli valmiin hauskan näköinen hyppyrata, johon sovelsin oman version. Lämppäriksi treenasimme keppejä, G oli huippuvireessä (Manun ja Milon kilahdus hallille saapuessa taisi tarttua) ja pujotteli oiken mallikkaasti. Nyt pitäisi vaan uskaltaa alkaa treenaamaan pidempiä lähetysmatkoja.
  Itse rata meni sekä medi- että maxirimoilla varsin kivasti ja vauhdikkaasti. Parista esteestä G juoksi ohi, koska en itse pysynyt vauhdissa mukana ja Gittahan ei yksin mene. Voi kun keksisi, miten tuon saisi edes vähän itsenäistymään ja lähettymään radoilla, kun ei ihmisfysiikalla vaan pysty viemään aussieta joka esteelle eikä se muutenkaan ole kovin toimiva juttu vaikeimmilla radoilla.

Milo aloitti jälleen lyhytvälisellä hyppyjumppasarjalla, tällä kertaa pari rimaa tippui, mutta silloin ei tietenkään palkkaa tullut. Kepeillä tuli huolimattomuusvirheitä enemmän kuin viime kerralla, mutta toisaalta oli positiivista huomata miten hyvin Milo hakee itsenäisestä oikeaa sisäänmenoa näinkin vähällä treenillä. Juuri täyspitkillä kepeillä rytmi katoaa herkästi, joten sen suhteen täytyy vielä auttaa koiraa.
  Kontaktit sujuivat myös ihan kivasti, toistoja vaan niin hyvä tulee. Täytyy muistaa ja viitsiä treenailla kotona mini-A:lla ja keinulla (jos sen tuolta lumesta saa kaivettua).
  Lisäksi tehtiin pieniä ratapätkiä hypyillä (rimat 45cm) ja putkilla ja testattiin erilaisia ohjausjuttuja. Milo lukee ihailtavan hyvin ohjausta, mutta toisaalta täytyy itse olla todella tarkka, sillä koira tietysti reagoi herkästi vääriin ohjausviesteihin. Muistilistaa tulevia treenejä varten:

• takaaleikkauksissa kääntyminen hypyn jälkeen oikeaan suuntaan
• tulevan suunnan kertominen koiralle jo ennen hyppyä, jotta pystyy sopeuttamaan hypyn suunnan ja pituuden oikein
• lyhyiden ja pyöreiden hyppyjen erityisharjoittelua (--> tiukat käännökset)
• säännöllisen epäsäännöllinen haltuunotoista palkkaaminen

Irtoamisen kanssa ei ole vaikeuksia. En edes halua, että Milo alkaa irtoamaan liikaa heti alkuvaiheessa, kun se ei kuitenkaan vielä osaa lukea ohjausta kaukaa. Irtoaminen tulee Milolta aikalailla luonnostaan ja haku, rauniot + pk-tottis (eteenmeno) ovat sitä vahvistaneet jo ennen agilityn aloitusta. Nyt täytyy vain alkaa hyppyharjoitusten lisäksi tekemään ratapätkiä ilman kontaktiesteitä.

Manun kanssa tein samantapaista hyppyrataa kuin Gitankin kanssa, hieman vaikeampana versiona vaan. Vaikeutena hankala kepeille vienti ulkokaarteesta takaaleikkauksella, esteiden ohivientiä ja tiukkoja haltuunottoja. Kaikki meni aluksi enemmän ja vähemmän pieleen kuten oletinkin, mutta kaikki saatiin myös lopulta varsin toimiviksi - sehän se treenin tarkoitus on. Manun kanssa täytyy muistaa, että vaikka sitä ei tarvitse viedä joka esteelle niin ohjaamista ei silti saa lopettaa missään vaiheessa.

Aijai, tulee romaanin mittaisi postauksia, kun kirjoittaa kolmen koiran treeneistä :D. Pitäisi ehkä opetella kirjaamaan oleellisimmat jutut lyhyesti ranskalaisilla viivoilla tai +/- periaattella... 

Eilen kävimme päivällä treenaamassa Milon ja Manun kanssa BAT-hallilla.

  Aloitimme Milon kanssa jumppasarjalla, jota teimme viime syksynä Gitan treeneissä. Maxikoirilla sarjan ensimmäinen rima on 30-35 cm korkeudella, muut 40 cm ja esteiden väli on 6 ohjaajan jalkaterän mittaa eli meikäläisen räpylöille suunnilleen 1,5 metriä. Laitoin suoralle yhteensä 5 hyppyä. Rimat pysyivät kannattamillaan, mutta tekniikka oli vielä hukassa etujalkojen töminästä päätelleen.
  Toisen hyppysuoratreenin teimme treenin puolivälissä. Yhteensä 6 hyppyä, esteiden väli vaihdellen 3-6 metriä ja rimat korkeuksilla 45-60 cm. Vaihdoin esteiden väliä ja/tai rimojen korkeuksia jokaisen kerran jälkeen. Ensimmäisen vaihdon jälkeen Milo hämääntyi vaihtuneista etäisyyksistä ja korkeuksista ja kolautti viisi rimaa alas. Sen jälkeen alkoi kuitenkin katsomaan tarkemmin miten koipensa asettelee.

Hyppyharjoitusten lisäksi harjoittelimme irtoamista ja takaaleikkauksia putkella, rengasta, kontaktiesteitä ja keppejä. Putkiharjoitukset sujuivat todella hyvin eikä renkaankaan kanssa ollut mitään ongelmaa. Kontakteilla Milo on tietysti vielä remmissä, mutta enää sitä ei tarvinnut jarrutella läheskään niin paljon kuin kesällä, liekö tehnyt ajatustyötä puolen vuoden tauon aikana ;). Kepitkin sujuivat jo melko varmasti niin että kuljin itse etuperin enkä näyttänyt kädellä. Viimeisen kepin kohdalla Milo alkoi ennakoimaan pallon heittoa (vaikken kehunut / kaivanut palloa taskusta) ja jätti sen helposti kiertämättä.

Tällä hetkellä ei oikein meinaa riittää intoa blogin jatkuvaan ja säännölliseen päivittämiseen, joten olen suunnitellut kotisivujen uutisosion ja treeniblogin yhdistämistä. Tarkoituksena olisi päivittää kaikki uutiset ja kuulumiset pelkästään blogiin ja silloin tällöin kirjoitella yksittäisistä treeneistä ja niiden sujumisesta. Olen myös harkinnut blogin siirtämistä Bloggeriin Vuodatuksen ajoittaisen toimimattomuuden takia. Yritän hommailla tämän muutoksen lähiaikoina :)

Joka tapauksessa agiliidot sujuvat varsin hyvin, Gitan kanssa olen tehnyt joka treeneissä vauhti-motivaatio- ja eteenmenoharjoituksia - toivottavasti alkavat pikku hiljaa tuottamaan tulosta. Myös rengasongelma alkaa ainakin tilapäisesti helpottamaan, seuraavaksi täytyy alkaa treenaamaan vaikeammalla renkaalla (kyllä, Gitta on hieman valikoiva esteiden suhteen). Omaa ohjaustyyliäni pitäisi edelleen muuttaa pehmeämpään ja revittelevämpään suuntaan.
  Manusta huomaa, että se alkaa heti vedättämään, kun ei niin tosissaan treenailla. Manun kanssa pitäisi olla todella perfektionistinen "nyt-on-pakko-mennä-oikein"- asenne, jotta ohjaisin itse tarpeeksi määrätietoisesti ja jämäkästi. Hankalaa, kun Gitan kanssa pitää taas olla niin täysin erilainen.

Nyt parina aurinkoisena päivänä olen innostunut vähän tokoilemaan molempien kanssa. Ollaan käyty läpi noutoa, tunnaria, ruutua, luoksareita ja kaukokäskyjä vaihtelevalla menestyksellä, Manun kanssa lisäksi seuraamista. Manu on ollut ihan intopinkeänä ja tehnyt lähes poikkeuksetta todella hienoja suorituksia. Gitan vire on ollut vähän tuuliviirimäinen ja se viiri vaihtaa useasti suuntaa yhdenkin treenin aikana. Ohjaajalla on pari kertaa meinannut palaa pinna, aijai... Aikaisemmin harmaita hiuksia aiheuttaneet kaukokäskyt ja liikkeestä seisominen olivat yllättäen todella hyviä, mutta nyt vaikeuksia tuottivat luoksetulon pysäytys ja nouto.

Huomenna päästäänkiin agiliitelemään ihan urakalla: aamupäivällä Manun ja Milon kanssa vapaatreenaamaan ja illalla Gitan ohjatut treenit. Agilitykärpänen on päässyt taas puraisemaan pahemman kerran ja kun Manukin on kisoja ajatellen ikään kuin pois pelistä niin pakkohan sitä on Milosta yrittää vääntää agilitykoira... Nyt (luku)lomalla päästään hyvin päivisin hallille (edellyttäen tietysti, että saan auton käyttöön). Keväällä vapaatreenimahdollisuuksia onkin jo enemmän, kun ulkokentät sulavat ja kuivahtavat. Saa nähdä mitä tulee vai tuleeko mitään ;)

Oi voi, kun päivitykset ovat taas myöhässä... Tässä viime viikon treenikuulumisia:

Gitta
"Taitojen testaus" oli täysi floppi. Tarkoituksena oli siis testailla millä mallilla avon liikkeet ovat ja selväksi kävi, ettei mikään suju (ainakaan tuona päivänä).
- ensimmäistä kertaa Gitta pelleili noutokapulan kanssa, pyöritteli suussa eikä tuonut ollenkaan. Lisäksi otti varaslähdön. Pieni muistutus, ettei tuollainen käy ja sen jälkeen ei huvittanut nouto enää yhtään.
- seuraaminen ihan hyvää, vasemmalla käännökset vaativat hiomista (täysin ohjaajan laiskuutta)
- jättöliikkeistä maahanmeno oli nopea ja varma, pysyi hyvin kun kiersin selän taakse. Seisomisen kanssa on ollut taas vaikeuksia, Gitta vain jatkaa seuraamista ihan kuin ei olisi käskyä kuullutkaan tai sitten menee maahan.
- luoksetulon pysäytystä ollaan treenattu enimmäkseen tolpan/puun kierron yhteydessä, ettei luoksarin vauhti hidastu liikaa. Ei ollut hitaudesta tietoakaan, muttei myöskään pysähdyksestä.
- kaukokäskyjä ollaan harjoiteltu paljon ja ties millä eri konsteilla/palkoilla, kokeenomaisena liikkeenä ei kuitenkaan toiminut. Maan vetovoima on voimakas, ei nouse niin ei. Maahanmenot edelleen käsittämättömän nopeita ja hyviä, vaikkei niistä edellenkään olla palkattu, vaan siitä istumisesta.

Hyppyestettä en viitsinyt hangesta kaivaa, joten se jäi kokeilematta. Itselläni alkoi pinna palamaan harjoituksen aikana, jote Gittakin lopahti täysin.

Toisella treenikerralla päätin vain leikkiä Gitan kanssa sen lempileluilla ja ottaa leikin yhteydessä vain muutama pieni liikkeen osa. G leikki ja taisteli patukalla todella hyvin ja innokkaasti, hyvä! Yhtäkkinen lelun häviäminen ja käskysanan kuuleminen sai Gitan ihan hämilleen ja muutaman kerran piti googlettaa ennen kuin hiffasi, että ahaa leikki loppui ja nyt pitääkin tehdä jotain muuta :D. Lopuksi otettiin pihan viereisellä peltoläntillä pari esineruudun tapaista lelun etsintä harjoitusta.

Perjantaina treenasimme agilitya keskenämme ryhmäläistemme kanssa, kun kouluttaja ei päässyt tulemaan. Saatiin kuitenkin hyvä treeni tehtyä. Gitta meni rataharjoituksen oikein hyvin ja irtosikin sivusuunnassa suhteellisen pitkälle. Toisella kierroksella tehtiin sama rata medirimoilla ja keskityttiin vain vauhtiin ja vireeseen. Pitääkin useammin tehdä pieniä harjoituksia matalilla rimoilla ja lelu kädessä.
  Treenin päätteksi teimme hyppysuoran, teemana siis irtoaminen. Gitta lähti irtoamaan kerta kerralta paremmin ja kun viimeisellä kerralla suoran päässä odotti iltaruoka, ei koiruutta pidätellyt enää mikään. Näitäkin lisää!

Manun kanssa ollaan puuhailtu aktivointijuttuja sisällä ja ulkona mm. esine-etsintää pihalla ja pellolla, temppuja, tokoa, naksutinjuttuja ja leikkimistä.

Perjantai-iltana ajeltiin Gitan agilitytreeneihin Keravalle, Manu pääsi myös mukaan, kun omat treenit jäivät maanantaina välistä. Teimme ensimmäisellä kierroksella täysimittaisen radan kisanomaisesti ja toisella kiekalla treenailtiin niitä ongelmakohtia.

Gitan kanssa rata sujui puoleen väliin hyvin, mutta aavistuksen myöhässä olleesta valssista johtuen G ehti käydä koskettamassa tyrkyllä ollutta A:ta. Homma hajosi käsiin, Gitta tempaisi perätysten lentokeinun ja renkaan välistä. Loppurata meni puhtaasti, mutta vauhti uupui ja käännökset levisivät.
  Yllättäen toinen kierros meni Gitan kanssa paljon paremmin ja saimme siistin nollan 14 sekuntia paremmalla ajalla. Yleensä G aina vähän lässähtää treenin loppua kohden eli tällainen parannus oli oikein positiivinen yllätys.

Manu repäisi hyllyn jo aikaisemmin kuin Gitta ampaisemalla täysin kuurona väärään päähän putkeen. Loppuradalla tuli hirveitä kaarroksia ja vääriä esteitä, onneksi ei tullut videolle...
  Toisella kierroksella Manu paineli jälleen väärään päähään putkeen vieläkin vahvemmasta haltuunotosta ja ohjauksesta huolimatta. Tehtiin samaa kohtaa uusiksi eräänkin kerran ja äijä heittäytyi entistä törpömmäksi. Se tuli kyllä käteen kiinni ja lähti kohti putken vasenta päätä, mutta kääntyi viime hetkellä oikealle väärään päähän! Ihan uskomatonta, pystyykö koira oikeasti tekemään noin tahallaan? Manu ilmeisesti pystyy. Lopulta Sari koutsi meni seisomaan väärän pään eteen ja homma saatiin toimimaan. Käsittämätöntä.

Lopuksi treenattiin itsenäisesti ongelmajuttuja. Gitan kanssa tehtiin rengasta yksittäisenä esteenä niin, että vein lelun valmiiksi toiselle puolelle. Tehtiin 5 toistoa kummaltakin puolelta ja joka kerta Gitta meni varmasti renkaan läpi ja irtosikin hyvin. Jeij!

Manun kanssa hinkattiin itsenäistä pujottelua eli kaukaa lähetyksiä (myös niin, etten itse liikkunut yhtään) sekä kepityksen jatkamista, vaikka juoksin reilusti edelle tai jäin reilusti jälkeen. Pari kertaa Manu meni toisesta välistä sisään vaikeimmista kulmista, mutta muuten meni todella hienosti.

...vaikka kuukausiin ei ole mitään kuulunutkaan :)

Blogin päivitys into on ollut pitkään nollassa, mutta nyt taas ryhdistäydyn. Samalla tein uudet talvisemmat ulkoasut sekä kotisivuille että blogiin.

Agilitya ja tokoa ollaan treenailtu vähän silloin tällöin eli ei kovin säännöllisesti. Gitan kanssa olemme päässeet käymään treeneissä lähes joka kerta, mutta valitettavasti Manun treenipäivälle on satunnut vaikka kuinka monta päällekkäistä menoa. Seurallamme oli myös joulun aikaan puolentoista kuukauden treenitauko. Nyt yritetään ehtiä käymään mahdollisimman usein vapaatreenailemassa, kun sain ajokortin tammikuun alussa.

Näin vuoden ensimmäisessä postauksessa voisi suunnitella hieman tavotteita:

Gitta

- agilityssa nousu kakkosiin
- paljon irtoamisharjoituksia, lisää itsenäisyyttä koiralle
- rengas varmaksi

- tokossa ainakin yksi kisa avoimessa luokassa, mahdollisesti TK2
- nouto varmemmaksi ja sitä kautta nopeammaksi
- kaukokäskyt (myös VOI)
- ruudun opettelu

- jälki- ja esineruututreenejä vaihtelun vuoksi

Manu

- säännöllistä agilitytreeniä
- epävirallisia kisoja --> kontaktien palkkaus
- mahdollisesti pari virallista starttia, jos kontaktit sujuvat epiksissä

- tokouran jatkaminen :D
- ainakin yksi avoimen luokan kisa
- ruudun mieleen palautus ja loppuun opettelu
- tunnari rauhallisemmaksi
- ohjattu nouto
- merkki

Aamulla tein Gitan kanssa tunnarin pitkästä aikaa. 8 palikkaa + oma, ensimmäinen oli tosi hieno ja maltoin lopettaa siihen. Gitta ei enää tee tarkistuskierrosta, vaan heti oman löydettyään nappaa sen reippaasti suuhun ja tuo mulle. Hienoa! Kerrattiin jättöliikkeet, seisomisessa ei malta oikein pysyä paikoillaan, kun kierrän koiran taakse. Muuten ei mitään ongelmaa. Kaukokäskyt eivät taas pelittäneet yhtä hyvin kuin sisällä, täytyy vaan vaatia niitä kunnon istumisia. Maahanmenot edelleen käsittämättömän nopeita, vaikken niistä palkkaa, kun istumisia haetaan :D
  Lisäksi tehtiin vähän keppikulmia + irtoamista kepeille. Gitta osaa kyllä hakea kepit ihan hyvin itsekin, mutta jää välillä varmistelemaan multa eli täytyy vahvistaa itsenäistä suoritusta. Eri kulmat sujuivat hienosti molemmilta puolilta.

Manun kanssa treenattiin taas merkkiä, nyt se alkaa jo hakemaan itsenäisesti merkin toiselle puolelle ja kääntyy mua kohden! Tehtiin myös luoksetulon pysähdyksiä ja kaukokäskyjä, mutta meno oli vähän vaisua, kun palkka oli huono. Ei tuo koira toimi juustolla, vaan patukalla ja kissan leluilla :)

Iltapäivällä lähdettiin Sirja ja nahkacollie Röllin kanssa lenkille. Lenkin lomassa tehtiin aktivointimielessä haku-viesti leikkiä metsässä (kaikkien oppien vastaisesti). Paineltiin vuorotellen metsään piiloon, matkaa en osaa arvioida yhtään, mutta kauas :). Häläripuhelun saatuaan paikalleen jäänyt päästi koirat perään etsimään. Manu bongaili jäniksen hajuja heti lenkin alussa ja laitoinkin sen hyvin äkkiä kiinni, kun meinasi juoksumatkallaan jo unohtaa mitä oli tekemässä... Lopuksi tehtiin niin, että päästin koirat yksitellen matkaan, koska G kohteli Rölliä sen verran rajusti, ettei Rölli oikein halunnut juosta. Ensin matkaan lähti Rölli, joka juoksi hienosti pitkän matkan mammansa luo. G lähti omalla vuorollaan tosi reippaasti matkaan, mutta pysähtyi aika pian ja jäi haahuilemaan. Se katseli hetken taakse päin, mutta sai ilmeisesti hajun jäljestä ja lähtikin etsimään Sirjaa.

Koirilla oli huippuhauskaa - liikunta ja aktiviointi hoidettu samalla kertaa :)

Intouduin heti koittamaan Manun kanssa merkille kääntymistä naksuttimen avulla. Ajatuksena ihan hyvä, mutta käytännössä naksutteluhetki päätyi merkkitötsän lievään pahoinpitelemiseen ja noutamiseen... Sitten tajusin, että Manu on ennenkin oppinut uusia juttuja tosi helposti apukäskyillä eikä niiden häivyttämisessä ole ollut mitään ongelmaa. Merkkiongelma ratkesi "kierrä + seiso" käskyllä! Manu tajusi heti, että tötsää täytyy lähteä kiertämään ja pysähtyä, kun tulee "seiso" käsky. Oman ajoituksen täytyy tietysti olla aika kohdallaan. Nyt täytyy vain harjoitella tuo liike varmaksi ja sitten yhdistää nuo kaksi käskyä.

OT: KoiraNetistä löytyy hauskoja nöffien nimiä: VON MILO-ROSA GITTA & VON MILO-ROSA MANU :D

Gitan kanssa nouto on lähtenyt sujumaan kivasti uuden kevyemmän kapulan myötä. Aikaisempi kapula painoi huimat 650g ja tämä uusi 400 g, oikea vauvakapula. Manukin kantaa tuota painavampaa, mutta Gitta rinsessa on sitä mieltä, että niskat taittuu. Noh, onneksi tokosäännöissä ei ole tuota kapulan painoa määritelty. Joka tapauksessa kapulan luovutukset ovat jo paljon varmempia ja nopeampia, nyt täytyy tehdä taas vauhtipalautuksia.

Kaukkarit (m-i) ovat lähteneet taas kehittymään, kun vain todella hyvistä ja nopeista istumisista palkataan. Ollaan toistaiseksi treenattu sisällä, täytyy siirtyä ulos. Ongelmana on lähinnä se, että heti kun olen vähänkin kauempana (3-5 metriä), istumiset ovat ihme könyämistä.

Seuraaminen on taas paremmalla mallilla, kun ollaan sitä vähän hinkattu. Sopiva viretaso löytyi, kun vähän kaiveli. Täytyy aina satunnaisesti palautella mieleen tätä hommaa, kun meinaa niin helposti unohtua.

Manulle olen huvikseni alkanut opettamaan merkille menoa Mujusen kirjan oppien mukaisesti. Kolmena päivänä tehtiin vain merkille lähettämistä niin, että tötsän päällä oli nami - ei ongelmaa. Nyt ollaan kolmisen päivää tehty sisällä merkille kääntymistä kädellä ohjaamalla. Manu alkaa olemaan sitä mieltä, että on aivan ääliömäistä toistaa joka päivä tätä samaa juttua. M selkeästi yhdistää liikkeen merkkiin, muttei tee vielä itsenäisesti kunnon kääntymistä, ei tunnu olevan sille mitenkään luontainen juttu. Ajattelin alkaa käyttämään tässä naksua, jospa muuttuisi hauskemmaksi, kun koira saa itse pähkäillä asioita eikä vain seurata namikättä.

Gitalle koitin yksi ilta tuota merkkijuttua. Ei tullut yhtään mitään, G vain sähläsi namien perässä eikä tajunnut mistään mitään. Todennäköisesti se ei edes huomannut koko tötsää. Naksutin esiin ;)

Eilen alkoivat Manun talvitreenit Keravalla, myös Gitta oli mukana. Rata ei ollut mikään ylimahdoton, mutta sopivan haastava. Manu oli taas kerran tauon jälkeen tosi nopea ja hallinnassa (tokoreenit...), mutta itse olin kyllä ihan auttamattomasti myöhässä koko ajan. Ehdin sanoa vain "tule hyppy" ja sen jälkeen koira hävisi jonnekin keskelle rataa - se tuli ja meni :D. Manun kanssa täytyy olla koko ajan ajatuksen edellä, se ei kulje käden mukana niin kuin Gitta. Rata alkoi sujumaan tosi kivasti, kun sain itse vaihdettua oikean ohjaustyylin päälle. Tuntui muuten todella haastavalta, kun on viimeisen kuukauden ajan saanut vain juosta koiran vierellä ja huudella oikeat estekäskyt, nyt piti oikeasti ennakoida rataa. Hauskaa oli ;)

Lopuksi otettiin rata kisanomaisesti ja kellottaen. Muuten meni oikein hyvin, yhdeltä hypyltä kielto, kun ohjasin ihan metsään. Itku pitkästä ilosta, radan loppupuolella olevan puomin Manu juoksi törkeästi läpi, vaikka tein kaiken aivan samalla tavalla kuin aikaisemminkin! Siinä taas nähtiin, että kyllä tuo koira kisatilanteet tietää (10 borderia sai kyllä kiihkeän kisatunnelman aikaiseksi ahtaassa hallissa). Manu sai  kuulla kunniansa ja otettiin puomi uudestaan onnistuneesti. Höh, tuo pilasi muuten niin hyvin menneen treenin. Toisaalta ihan hyvä, että tuli kokeiltua.

Gitta kilahti hallissa totaallisesti, mikä oli tarkoituskin motivaation kannalta. Tehtiin muutama tokojuttu, lelun heittoa hypyn yli ja rengasta + leikittiin. Kieputin renkaan ja kehikon ympäri remmin sille puolelle, josta itse ohjasin --> G hyppäsi toisesta väliköstä, joten laitoin vielä siivekkeet tukkeeksi. Kun Gitta tajusi, ettei se pääse mistään muusta läpi kuin renkaasta, se pysähtyi täydestä vauhdista renkaan eteen!?! Ilme oli tyyliä "jos en pääse väliköistä niin renkaastakaan en kyllä mene"... En kertakaikkiaan ymmärrä tuon piskin logiikkaa (jos sellaista edes on). Houkuttelulla G hyppäsi renkaasta ja tehtiinkin sitä sitten 5 toistoa yksittäisenä esteenä ja 8-10 hyppy+rengas yhdistelmänä. Jospa tuo joskus oppisi :D

Muuten Gitta oli ihanan innokas, borderien älämöinti nostatti kierrokset taivaisiin. G taisteli kumirenkaasta kuin terrieri eikä suostunut päästämään irti, vaikka laitoin namin nenän eteen. Sen sijaan Gitta yritti pitää samaan aikaan lelusta kiinni ja ujuttaa namia suuhunsa ;). Ei haittaa, vaikkei se irti päästäisikään, tärkeintä että leikkii ja taistelee. Viime keväänä ei voitu käyttää lelua ja namia samassa treenissä, sillä G ei ollut kiinnostunut lelusta pätkääkään, jos tiesi taskussa olevan nameja. Edistystä on siis tapahtunut.

Käytiin jälleen Gitan kanssa agilitaamassa, tällä kertaa Mäntsälässä Ehon maneesilla. Vaikka ihan Jumalan selän takana oltiinkin niin maxiykkösiä oli kummassakin startissa viitisenkymmentä!

Vaikka maneesissa ei hevosen lantaa ollut niin muhevat hajut kyllä houkuttelivat Gittaa liiaksikin. Vietettiin ennen starttia paljon aikaa maneesissa ja palkkailin Gittaa kontaktista ja hyvästä käytöksestä + kielsin maan haistelusta ja kaiken sieltä löytyvän irtaimiston naamatauluun vetämisestä... Ensimmäisenä oli vuorossa hyppyrata, aika kimurantti koiralle, joka ei etene eikä irtoa ohjaajan kädestä (tai jalasta). Eka virhe tuli - yllätys yllätys - renkaalta, joka oli sentään oikeanlainen. Tosi kiva oli luikkia sieltä ahtaasta väliköstä, vaikka halkaisijaltaan tosi ison renkaan läpi hyppääminen olisi ollut paljon helpompaa. Loppusuoralla G tökkäsi johonkin ihanaan hajuun kolmanneksi viimeisellä hypyllä. Kieltoa ei tullut, mutta paikaltaan hyppääminen tiputti riman. Yhteensä siis 10 ja sijoitus 13.

Toinen rata oli vähän menevämpi, muttei mitään "suora sinne, suora tänne" tyyppiä sekään. Kepeillä G meni kakkosväliin, itse kyllä vähän vedätin, mutta ollaan sitä treenattu ja on toiminut hyvin. Olisi pitänyt muistaa, että G on kisoissa keppeillä todella paljon epävarmempi kuin treeneissä. Renkaasta jälleen ohi, vaikka oikein painotin käskysanaa ja osoitin kädellä suoraan renkaan läpi. 10 jälleen, sijoituksesta ei tietoa, kun lähdettiin ajelemaan heti kotiin, kun koirakoita oli jäljellä vielä 49 ;)

Tuntuu, että viime viikonlopun epäonnistumiset renkaalla oikein vahvistivat tuota Gitan viljelemää väärää suoritustapaa. Jälkiviisaana voi todeta, että olisi pitänyt kertakaikkiaan estää epäonnistumiset siivekkeellä tai remmillä (remmin kieputus renkaan ja kehikon väliin, ei siis koiran piiskaamisella ;)) tai sitten jättää rengas kokonaan menemättä radalla ja tehdä sitä yksittäin. Nyt kyllä treeneissä pistetään aina remmi/siiveke esteeksi, vääriä suorituksia ei kaivata enää yhtään.

Muutenkin oli ensimmäiset kisat, joissa ei oikein ollut fiilistä. Gitta ollut normaaliin kisatyyliin täysillä mukana. Maneesi kisapaikkana oli meille huono, kun ei olla koskaan edes maneesilla treenattu. Täytyy katsella tarkemmin ilmojen yhtyedessä kisapaikka, ettei enää maneesikisoihin mennä. Lisäksi viime aikoina ollaan treenattu ja kisattu ahkeraan ja sen seurauksena Gitan motivaatio on alkanut laskemaan kuin lehmän häntä. Nyt vähän taukoillaan kisaamisesta ja käydään treeneissä pitämässä hauskaa (helppoja ratoja, matalat rimat) + treenaamassa rengasta.

Kisakärpänen on kuitenkin päässyt puraisemaan, pitäisikö kuitenkin ilmoittaa Manu marraskuussa kisoihin.. Sen jälkeen ainakin kisainto lopahtaa, kun käydään hakemassa pari hyllyä tai sitten 5/10 kontakteilta :D 

Taas on kirjoittelu jäänyt, kiitos koneen hajoamisen ja pitkien koulupäivien.. Gitan kanssa ollaan tokoiltu viikon aikana seuraavasti:

Tunnari: Ohjaajaa (ja varmasti myös koiraa) alkoi kyllästyttämään avo-liikkeiden hiominen, joten päätin ihan huvin vuoksi kokeilla tunnaria. Koska Gitta on opetettu ilmaisemaan ihmisen hajuiset jälkikepit ja ilmaisu (noutamalla) on ollut todella varma niin päätin iskeä kaikki tunnarikapulat nurtsille saman tien ja katsoa mitä käy - oikein oppikirjan mukaan ;). Jälkikeppien ilmaisun opetteluvaiheessa käytin käskyä "keppi" ja koska koiran kantilta tunnari on periaatteessa ihan sama asia niin käytin tuota samaa käskysanaa. Ensimmäisellä kerralla G lähti innokkaasti, otti suuhun ensimmäisen vastaan tulevan kapulan ja lähti kiikuttamaan sitä mulle. Saman tien Gitta sylkäisi kapulan pois, meni maahan ja katsoi ihan sen näköisenä että "sori, mä en yhtään muistanu haistella!". En sanonut mitään, vaan otettiin uudestaan. G haisteli kaikki kapulat läpi ja toi oikean!
  Ollaan nyt tehty tunnaria neljä kertaa ja viikolla G alkoi maistelemaan muita kapuloita. Tehtiin sama juttu kuin Milollakin eli 20 kapulaa kehiin niin johan alkoi maistelu kyllästyttämään. G teki usein ensimmäisen tunnarin tosi hyvin, mutta tein sen puupäävirheen, että tein toistoja vaan lisää, vaikka eka olisi ollut ihan onnistunut... Muiden kapuloiden nostelu jäi kuitenkin nopeasti ja eilen tein fiksun treenin: 12 kapulaa + oma ja lopetin heti ensimmäisen jälkeen, koska se oli todella hieno. Gitta ei tehnyt enää edes tarkistuskierrosta, vaan toi heti oman! Nyt jätetään tunnari hetkeksi hautumaan ja palataan muihin juttuihin, etten taas ehdi kyllästyttää Gittaa turhalla hinkkaamisella.

Luoksetulon pysäytys on taas paremmalla mallilla uuden lelun ansiosta. Toissa viikonlopun kisoista voitettu iso kumirengasköysiviritelmä on Gitan mielestä ihan älykiva ja se on ehdoton uusi lemppari. Hyvä niin, tähän asti kelvannut patukka alkaa menettämään jo arvoaan ja nyt se pääsee pariksi viikoksi hyllylle. Ruokapalkka tekee luoksareista ihan hemmetinmoista sähläystä, patukka oli taas vähän huono ja pysähdykset venyi, mutta kumirenkaalla tulee jo todella hyviä seisomisia. Nyt täytyy vain muistaa vaatia aina ne nopeat pysähdykset ja jättää hitaat/valuvat seisomiset huomioimatta.

Kaukkareita (m-i-m) ollaan tehty ihan lyhyellä matkalla, koska istumiset eivät ole riittävän varmoja. Yritän saada istumisista enemmänkin sellaisia hypähdyksiä kuin könymisiä. Maahanmenot ovat edelleen tosi nopeita ja hienoja, vaikken niistä edes palkkaa, vaan niistä nopeista istumaan nousuista..

Lisäksi ollaan tehty satunnaisesti vähän seuraamista ja jättöliikkeitä. Seuraaminen on päässyt taas vähän rehahtamaan ja olen ehkä nostattanut virettä liikaa, koska G _poikittaa_ ja joudun välillä potkimaan sitä pois alta. Poikittamisen takia myös pysähdykset jää vinoiksi. Todella hienoa, että virettä alkaa löytymään noinkin paljon, mutten halua sen kuitenkaan häiritsevän suoritusta. Nyt täytyy olla todella tarkka, ettei into lopahda eikä seuraaminen ala maistumaan pakkopullalta, kun virettä hieman lasketaan.

Manun kanssa ollaan myös puuhailtu yhtä sun toista: vähän agijuttuja takapihalla ja tokoliikkeitä. Tunnaria otettiin eilen pitkästä aikaa ja Manun ongelma on se, että se käy ihan ylikierroksilla, vaikka tunnari vaatii rauhallisen työskentelyn. Yritin rauhoitella Manua ennen liikettä, mutta heti kun sanoin hiljaa "etsi" niin herra lähti kuin tykinsuusta säestäen menoa riemuikkailla kiljahduksilla.. Alta nanosekunnin Manu oli haistellut kaikki kapulat, löytänyt oikean ja tuonut sen mulle. Tällä kertaa ei käynyt mitään katastrofaalista, mutta vähän enemmän rauhallisuutta voisi kyllä olla :D

Osallistuimme taas aussieiden agilityviikonloppuun Gitan kanssa. Kouluttajina olivat Emilia Rainetoja, Anne-Mari Tenhovalo ja Suvi-Tuuli Tamminen.

Lauantain ensimmäisissä treeneissä Gitta heittäytyi ihan surkeaksi, ei olisi oikeasti voinut vähempää kiinnostaa koko agility. Rata sattui olemaan vielä suht vaikea ja leikkauksia / irtoamista vaativa eivätkä ne sujuneet alkuunkaan, kun Gippanaa sai suorallakin melkein perässä vetää. Jouduttiin ottamaan paljon uudestaan, mikä kyllästytti koiran perinpohjaisesti ja G meinasi lähteä lätkimään radalta. Toinen pätkä oli astetta helpompi ja sain Gittaakin vähän enemmään hereille. Kehuin ja innostin koiraa paljon radalla ja meni paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla.
  Iltapäivällä tehtiin suht helppoa pätkää, johon testattiin erilaisia ohjauskuvioita. G kyllä teki, mutta tahmeasti edelleen ja jouduin olemaan ihan übertarkka ohjauksen kanssa, koska Gitta ei hakenut esteitä yhtään ja tuli helposti ohi. Loppujen lopuksi meni ihan kohtuullisesti, vaikkei mitään tekemisen riemua koko päivänä näkynytkään.

Sunnuntaina G oli jo paljon reippaampi ja aamupäivän treeni menikin suht kivasti. Yhden hypyn alastulossa Gitta liukastui märkiin lehtiin eikä sen jälkeen suostunut hyppäämään kyseistä hyppyä... Hohhoijaa. Kyllähän se lopulta onnistui, mutta aika vaikeasti. Iltapäivällä meni mukavasti, vaikka alkoikin väsy painamaan.

Tällainen viikonloppu tällä kertaa, Gitta käyttäytyi ihan niin kuin juoksun aikoihin. Vaan kun ei pitäisi olla juoksu tulossa, kun koira on viime tammikuussa steriloitu ;). Todettiin, että ongelmat ova edelleen samat; irtoaminen, takaaleikkaukset ja rengas. Toimintasuunnitelma on se, että jatketaan irtoamisen vahvistamista lelujen heittelyllä ja helpoilla radoilla + blokataan aina treeneissä renkaan välit remmillä. Josko ajan kanssa lähtis sujumaan. Vähän jänskättää hallikauden alkaminen, viime talvena Gitta oli melko epävarma mattopohjalla. Voe kun pääsis Purinalle treenimään :)

Tänään meillä oli koko remmi mukana ja Manu pääsi ruokatauolla hurvittelemaan radalle melkein kuukauden tauon jälkeen. Yllättävää kyllä, ukkeli pysyi hyvin nahoissaan ja kuunteli tosi hienosti! Oli todella ilo treenata. Keksinpä myös kontakteille uuden kikan! En tosin päässyt vielä kokeilemaan enkä siis tiedä sen toimivuudesta ja järkevyydestä ollenkaan, mutta ainahan voi yrittää - ei noita kontakteja kuitenkaan tämän enempää pilalle saa ;)

Aika ja motivaatio blogin päivittämiseen ovat olleet viime viikkoina aika vähissä. Treenailtu ollaan vähän sitä sun tätä, mutta mitään järkevää ei olla saatu aikaan...

Tokossa ei edistytä kaukkareiden eikä luoksetulojen pysäytysten suhteen yhtään. Nouto on sentään suht hyvällä mallilla, mutta sekin vielä aika epävarma. Käytiin viime lauantaina Sirjan ja Röllin kanssa Röykässä lenkillä ja treenaamassa. Gitta ja Rölli olivat ilmeisesti tehneet jonkun "näin ärsytät mammaa" sopimuksen ja tokoilivat molemmat aika veltosti ja sinne päin. Tehtiin Gitan pitkästä aikaa kunnolla seuraamista ja huomasi, ettei olla vähään aikaan treenattu. Hirveää edistämistä ja poikittamista + vinot perusasennot. Tuon koiran päässä ei tunny kyllä pysyvän mikään ellei tyyliin joka päivä treenata... Jättöliikkeet huonoja ja veteliä, hohhoijaa.

Gitan kanssa ollaan käyty agilityn ohjatuissa treeneissä, Manu on tarkoituksella treenitauolla. Treenit ovat menneet vähän niin ja näin, G:llä on selkeästi joku porsastelukausi kaikissa lajeissa. Nyt se on kyllä mennyt suht rivakasti, mutta koska en pysty enää sitä viemään kädestä pitäen niin G juoksee sitten ohi. Edestä ohjausta ollaan koitettu tietyissä tilanteissa (kutsuhypyt putken jälkeen tms.), mutta eipä ole toistaiseksi G hiffanut, että ne esteet siinä välillä täytyy suorittaa. Rengasongelma jatkuu.

Sunnuntaina kävimme Gitan kanssa pyörähtämässä oman seuran kisoissa Purinalla. Rata oli mielestäni aika haastava ykkösille, paljon ansoja + pitkä kepeille vienti 90 asteen kulmassa ja väärältä puolelta (ei mielestäni kuulu ykkösiin). Harkkaesteillä G oli samanlainen porsas kuin treeneissä ellei pahempikin: änkesi lahjakkaasti renkaan kaikista muista aukoista paitsi siitä oikeasta, jätti pujottelun kesken (!) ja katosi valsseissa selän taakse hakemaan jotain muita esteitä haltuunotoista huolimatta.
Hallissa Gitta oli ihan huuli pyöreänä, että mikäs paikka tää on eikä keskittynyt mihinkään. Tutustuttiin koko aika ennen rataantutustumista halliin. Radalle päästyä G oli kuin eri koira, kuunteli ja kääntyi hyvin, meni renkaan (oli oikeanlainen) ja pujotteli hienosti. Nollaa ei irronnut vieläkään, sillä jostain kumman syystä G teki törkeän lentokeinun. Luulenpa, etten itse muistanut sanoa "odota" käskyä ollenkaan, jolloin Gitta luuli menevänsä puomille. Vitosella sijoituttiin kuitenkin kolmansiksi! Tärkeimmät jutut täyttyi: paras aika ( 4 s nopeampi kuin voittajalla, 8 s nopeampi kuin kakkosella, molemmilla nollat) ja hyvät palkinnot ;)

...jälleen kerran se vitonen. Kävimme siis Gitan kanssa HSKH:n agikisoissa Vantaalla, tuomarina Asko Jokinen.

Rata ei sinäänsä ollut vaikea, mutta sää teki kisasta melko epämukavan. Vettä tuli säännöllisin väliajoin kuin saavista kaatamalla ja ennen rataantutustumista kaikki olivat enemmän tai vähemmän läpimärkiä. Gitta ei aluksi juuri välittänyt sateesta ja märästä säästä, mutta kun se vain jatkui ja jatkui niin kyllä alkoi pikku rinsessaa vähän inhottamaan. Ihan nätisti kuitenkin meni radan, mutta valitettavasti renkaalla meni kehikon ja renkaan välistä. Osasin sen kyllä arvata, koska juuri tuollainen sinikehikkoinen valkoinen rengas on ollut Gitalle aina älyttömän vaikea hahmottaa eikä se edelleenkään suju edes treeneissä - ja sitä ollaan sentään treenattu paljon. Enpä siis odottanut, että se olisi yhtäkkiä kisoissa toiminut. Jo kolmannen kerran peräkkäin voin vain todeta, että muuten oikein hieno rata :)

27 koiran joukosta sijoituimme kuudensiksi ajalla -11,07.

Kiirettä on pitänyt enemmän ja vähemmän koko viikon... Vähän ollaan kuitenkin tokoiltu Gitan kanssa, vaikka en ole tänne ehtinyt kirjoittamaan.

Nouto alkaa olla pikku hiljaa kasassa. Hienosäätöä kaivataan tietenkin, mutta kaikki osaset ovat nyt ok ja niitä on yhdistelty. Lähinnä ripeä luovutus vaatii vielä treeniä ja ennnen kaikkea vahvistusta, koska hitaus johtuu suurimmaksi osaksi epävarmuudesta. Lisäksi täytyy muistaa tehdä myös vauhtipalautuksia, ettei vauhti ihan kokonaan hiivu luovutustreenin takia.

Kaukkarit on menny taas paremmin, istumaan nousu on ollut se vaikein juttu. En käsitä edelleenkään miksi Gitta tarjoaa niin hienoja ja nopeita maahanmenoja, vaikken niistä palkkaa. Istumisista tullut ties mitä superkivayllätyksiä, mutta siitäkin huolimatta välillä vaatii kaksoiskäskyn. Etäisyyttä on ollut 1-5 metriä. 5 metriä eilen kun treenattiin ruokailun yhteydessä broilerinsiivillä ja motivaatio oli niin huipussa, että tiesin istumisten onnistuvan varmasti. Hienosti meni :)

Luoksetulon pysäytys on ihan hyvällä mallilla. Keskellä viikkoa Gitta alkoi yhtäkkiä tekemään tosi hienoja pysähdyksiä mutta menemällä maahan (tässäkin liikkeessä) ?! Teki tosi nättejä, varmoja ja nopeita maahanmenoja ja oli juuri sen näköinen, että juuri näin pitää toimia kun kuulee "seiso" käskyn.. Eilen taas teki parhaimpia seisomisia koskaan, kun selän takana odotti broilerinsiipi. Ihme ja kumma, ettei luoksetulon vauhti hidastunut silti yhtään. Täytynee treenata enemmän broilerinsiivillä ;)

Manukaan ei sentään ihan sohvakoirana ole ollut. Ollaan leikkimisen lomassa treenailtu mm. kaukokäskyjä (kaikki vaihdot pitkällä etäisyydellä), seuraamista, noutoa, askelsiirtymisiä ja voi-evl luoksetuloa. Kaikki on sujunu tosi hienosti, voitaiskohan me hypätä suoraan alokkaasta voittajaan ;) 

Jälleen aamulla Gitan kanssa agilitaamassa, tänään oli tuomarina Regin Reinhard (DK).

Rata ei vaikuttanut kovin pahalta ja rimatkin oli tällä kertaa 55 cm. Lämppäriesteillä en saanut Gittaa pysymään paikoillaan lähdössä ja muutenkin kävi yllättävän korkeilla kierroksilla. Kisaradalla pysyi onneksi paikallaan ja teki muutenkin mielettömän hienon ja nopean radan! Maalissa tuuletin nollaa kunnes kuulin kuulutuksista, että hienosta ajasta huolimatta valitettavasti 5 virhepistettä. Epäilin, että pienestä junnauksesta putkella olisimme voineet saada kiellon (tosin aika epäreilun), mutta ei, virhe tuli keinun kontaktilta, jonka Gitta kyllä tasantarkkaan otti. Muistan varsin hyvin katsoneeni, että koiran etutassut todellakin olivat valkoisella kontaktialueella ennen kuin jatkettiin matkaa. Vielä mielenkiintoisemman asiasta teki se, että tuomari katsoi keinun suoritusta takaapäin - miten ihmeessä sieltä voi edes nähdä kontaktivirheen, kun ei kuitenkaan aivan esteen vieressä seisonut?

Harmittaa hirveästi, aika olisi ollut hieno: -18,jotain ja se oli parempi kuin yhdelläkään nollan tehneellä koirakolla. Noh, näin tällä kertaa, ensi viikonloppuna uusi yritys :)

Kisattiin aamulla Gitan kanssa yksi startti ykkösissä, tuomarina norjalainen Yngve Sommer. Rata ei varsinaisesti ollut vaikea, mutta hyvin erityyppinen kuin suomalaisten tuomareiden radat. Radalla oli meidän kauhuesteet rengas ja keinu, jotka menivät tälläkin kertaa hienosti. Ei sillä niin väliä jossei reeneissä toimi, kunhan kisoissa pelittää. Valitettavasti muuten niin hienolla radalla tippui yksi rima, kun tein aivan liian tiukan käännöksen maxikoiralle eikä G pystynyt millään hyppäämään rimaa pudottamatta. Tulokseksi siis 5 ja sijoitus 7. Parannusta viime viikosta :)

Palattiin Purinalle iltapäivällä, kun luvassa oli kaksi Manun agistarttia. Tuomareina Yngve Sommer sekä tanskalainen Regin Reinhard. Eka rata oli ihan kuusesta, Manu ei kuunnellut yhtään ja veteli muutenkin ihan omaa sooloa... Ensin tippui rima, kun ei malttanut kaikelta huutamiselta edes hypätä kunnolta, sitten roiskaisi puomin kontaktin, teki järkkyjä kaarroksia ja hyppäsi A:n kontaktin. Siinä vaiheessa paloi hermo, otettiin A uudestaan ja lähdettiin lätkimään. Tulokseksi HYL.

Toinen rata oli hiukka helpompi, mutta jälleen kontaktit päin mäntyä. Puomilta ja keinulta (!?!) yhteensä 10 virhepistettä. Vähän kyllä ihmettelen tuota keinua, että oliko se oikeasti muka virhe, mutta kai mä sitten vedin koiran liian aikaisin pois. Muutoin ihan siisti rata, hyvän käännökset ja kepit. Vaan kun on tässä vaiheessa hyvin laiha lohtu.

Lisättäköön vielä, että hallissa oli hyvin verkkaesteitä: hyppyjä, puomi ja A. Lämppäiltiin niillä paljon ja kas kas, Manu teki tosi hienoja kontakteja varmaan 30 - sekä ennen että jälkeen kisaratojen. Koirathan ei tee virheitä ohjaajaa kiusatakseen, mutta....

Viime viikonloppuna vitsailin kisauran lopettamisesta, nyt se ei enää tunnu vitsiltä. Se on ainakin selvää, ettei tänä vuonna kisata enää yhden yhtä kisaa (ei edes huomenna) ja tekisi kyllä kovasti mieli pitää hermolomaa koko agilitysta (Manun kanssa) jouluun asti.. Sen jälkeen voisi taas miettiä uudelleen, että viitsiikö oikeasti enää edes yrittää.

Keskiviikkona mentiin Gitan ja Manun kanssa Ojankoon agilitaamaan. Menin paikalla ennen Manun ohjattujen treenien alkamista, jotta ehdin harjoitella myös Gitan kanssa. G oli jotenkin nuuppa eikä sitä oikein kiinnostanut, joten en viitsinyt ruveta sen enempää hinkkaamaan keppikulmia ja takaaleikkauksia, kun ei niistä mitään tullut. Gitalla on kuitenkin nykyään todella harvoin näitä evvk päiviä, joten sallittakoon se tämän kerran.

Manun kanssa ehdin tehdä hetken aikaa 90 asteen kulman treeniä kepeillä (huonolla menestyksellä) kunnes sen päivällä leikattu kynsi alkoi vuotamaan ja kunnolla. Siihen jäi ne treenit.

Heitettiin koirien kanssa metsälenkki, tehtiin vähän esine-etsintää ja lähdettiin kotia.