Eilen kävimme äidin kanssa tekemässä Milolle ja Gitalle jäljet Lahnukseen.

Gitan jäljen pituutta en muistanut jälkikäteen käydä mittaamassa, mutta villi veikkaus on sellaiset 80-100 metriä. Jälki oli 50 minuuttia vanha. Laitoin Gitan maahan jäljen alkuun ja lähetin. Alku lähti hyvin, mutta voimakas sivutuuli siirsi selvästi jälkeä. Ei siinä mitään, mutta G selvästikin hämmentyi, koska namint olivat eripaikassa kuin mistä se jäljen haistoi - ei siis olisi pitänyt laittaa nameja ollenkaan, kun huomasin sivutuulen jo jälkeä tehdessä. Kulma meni varsin hyvin (paljon paremmin kuin viime kerralla), mutta sen jälkeisellä suoralla G kääntyi jäljellä takaisin päin nameja hakeamaan... Nyt kun nameja on jäljellä vähemmän, sillä on huomattavasti enemmän vauhtia ja siksi osa nameista jää syömättä. Jäljen loppuun laitoin esineeksi vanhan hanskan, jonka alla oli matalassa rasiassa kissanruokaa (rasia peitetty hyvin mullalla ja ruoholla). Hanska oli liian helppo ja näkyvä, G nimittäin pysähtyi pari metriä ennen esinettä ja rupesi innoissaan heiluttamaan häntää "hei kato mikä tuolla on!". Vaadin kuitenkin jäljestämään jäljen loppuun, mikä onnistui suht hyvin. Muutaman sekunnin G tuijotti vuoroin hanskaa ja vuoroin mua, mutta ilman erillistä käskyä muisti mitä piti tehdä (eli mennä maahan). 

Hakukoira Milo oli ensimmäistä kertaa jäljellä sitten pentuaikojen, jolloin sille tehtiin aktivointimielessä muutama namijälki takapihalle (ja varmasti kaikkien oppien vastaisesti). Milolle siis hyvin potkittu, 15 metriä pitkä suora, namit joka askeleella ja lopussa kissanruokaa kannellisessa purkissa. Milo selvästi tajusi mistä oli kyse, mutta ei ilmeisesti vielä täysi sisäistänyt, ettei jäljestys ole vauhtilaji... Loppua kohti kuitenkin alkoi rauhoittua ja oikeasti keskittymään.

Lopuksi mentiin tekemään pienelle metsäkaistaleelle esineruutua pitkän talvitauon jälkeen. Milolle laitettiin ensin hanska ja lompakko yksitellen ja viimeiseksi molemmat yhtaikaa. Viimeisellä kerralla (molemmat esineet yhtaikaa, toiselle lähetys) hanska oli vaikeassa paikassa ja Miloa jouduttiin lähettämään viisi kertaa uudestaan. Miloinen lähti joka kerta hyvin ja vauhdilla ja viimein esineen löydettyään oli todella voitonriemuisen oloinen :D

Gitan kanssa on ollut ongelmia esineille lähtemisessä, erityisesti silloin kun se ei näe esinettä vietävän ruutuun. Siksi otimme kaksi aivan helppoa toistoa hanskalla niin että Gitalle näytettiin esinettä ja innostettiin hirveästi. G oli todella innokas, lähti hyvin etsimään ja toi vauhdikkaasti takaisin löydettyään. Toisella kerralla esine ei löytynytkään niin helposti, mutta G jatkoi etsimistä eikä tullut heti pois kuten sillä on ollut tapana. Esineen löytämisestä ja tuomisesta seurasi tietysti superpalkka :)