Tänään pääsimme Gitan kanssa yli kuukauden tauon jälkeen agilitytreeneihin ja virtaa tuntuikin olevan ihan kivasti. Jätin ensin G:n seinään kiinni ja menin vapaaharkkapuolelle treenailemaan Manun kanssa. Ennen radalle menoa leikin taistelin Gitan kanssa vähän uudella lelulla ja otettiin pari hyppyä. Rata oli pitkä (18 estettä), mutta varsin helppo. Alku lähtikin oikein hyvin ja vauhdikkaasti - kerrankin tuntui siltä, että koira todella etenee itsekin eikä sitä tarvi olla jatkuvasti "puskemassa" eteenpäin. 8 esteen jälkeen palkkasin lelulla. A:n jätimme välistä ja jatkoimme suoraan seuraavalta hypyltä. Hypyn jälkeisessä valssissa olin itse myöhässä (!), en edes tajunnut miten ripeästi Gitta tulikaan. Omasta n. puolen metrin jälkeen jäämisestä seurasi se, että kielsi putkelle, kun en ollut itse vieressä näyttämässä. Uudella yrityksellä sujui jo paremmin. Rata jatkui vauhdikkaasti suoralla pituus-muuri-putki, mutta viimeiselle hypylle tuli taas kielto. Sen verran oli hyppy vinossa, ettei Gitta sitä osannut hakea enkä itse tajunnut sitä huolella näyttää. G on siitä todella hankala koira ohjata, ettei se siedä jos ohjaaja on edellä > tulee vain perässä esteet ohittaen, muttei toisaalta lähety senttiäkään eteenpäin itsenäisesti. Mutta oikein tyytyväinen olen Gitan intoon ja vauhtiin! Ajattelin vielä radan jälkeen, että jes, nyt voin vilpittömästi kirjoittaa Gitan treeneistä positiivisesti.

...vaan kun olisin tiennyt, ettei Gitalla välttämättä pysy sama vire koko treenien ajan. Toinen rata oli sen verran hankalampi keppeineen ja renkaineen, etten viitsinyt siihen Gitan kanssa mennä - olisi tullut vain huono fiilis molemmille. Sen sijaan päätin ottaa vapaaharkkapuolella puolikkaita keppejä, A:n kontaktia ja eteen menoa. A:n kontaktit olivat aivan hanurista, vaikka ollaan niitä suht paljon kotona treenattu oikein hyvällä menestyksellä. G tuntui täysin unohtaneen koko idean. Namilätkälle rynni niin lujaa, että takamus lensi kontaktista yli > sai palkan siitä kun kaikki tassut olivat maassa. Otin namin poissa, koska ajattelin, että G keskittyisi itse lätkään paremmin niin, sitähän ollaan paljon treenattu. Mutta ei, läpijuoksuksi meni.

Kepit menivät vähintään yhtä huonosti ellei huonomminkin. Ei mennyt pujotteluun ollenkaan sisään, pyörähteli vain epämääräisesti keppien ympärillä. Ei auttanut avustukset kädellä ja namilla, joten lopulta käännyin itse takaperin ja ohjasin namilla niin kuin aloittelijoille tehdään. Viime viikonloppuna G kyllä pujotteli oikein nätisti purina-areenalla verkka-alueella, kun se oli Manun kisoissa mukana.

Lopuksi päätin vielä ottaa sen eteenmenoharjoituksen kahdella hypyllä, joiden päässä namilätkä ja namia - tässä ei voi kukaan epäonnistua. Paitsi Gitta. Paikallaan ei meinannut pysyä millään, lähti ainakin 5 kertaa hipsimään perään. Kun vihdoin ja viimein jäi paikalleen ja kutsuin ensimmäisen hypyn yli, rouva tuli esteen ohi. Ei voi olla todellista ikään kuin ei tätäkään oltaisi koskaan ennen otettu. Lopulta G sentään muisti mistä oli kyse; kahden hypyn hyppäämisestä, woo.

Onnistuin pidättelemään hermojen menetystä koko Gitan treenin ajan, mutta silti vire ja into laski kuin lehmän häntä. Ei kiinnostanut enää lelu eikä leikkiminen sen kuummemmin kuin treenaaminenkaan. Ehkä agility ei sittenkään sytytä kaikkia koiria.

Manu tietysti huomasi oman herpaantumiseni ja fiksuna koirana käytti sitä härskisti hyväkseen eli toisin sanoen teki mitä halusi. Enpä voi muuta kuin itseäni syyttää, kun en oikein ollut enää täysillä hommassa mukana. Rata sujui sentään varsin kivasti, vaikka kaarrokset oli mitä oli, nekin tosin johtui omasta käskytyksestä tai pikemminkin sen puutteesta.