Kotosalla olen treenannut eniten Manun kanssa, tokoilu on muuttunut taas hauskaksi uusien liikkeiden myötä :). Ruutua ollaan tehty melkein päivittäin, aijai, kun pitäisi alkuvaiheessa tehdä joka päivä. Ruudun opettamisesta ei itselläni ole kokemusta enkä tiedä siitä kauheasti, mutta päätin testata Manun kanssa perinteistä lelu ruutuun menetelmää. Varmasti on olemassa parempia ja hienompia menetelmiä, mutta laiskuuttani valitsin tuon, kun loppujen lopuksi suorituksen laadulla ei ole niin paljoa merkitystä - voittajassa kun tuskin tulemme koskaan kisaamaan (huom, edes sitä avoykköstä ei vielä ole) ja Manu on kuitenkin suht helppo saada oppimaan tavalla kuin tavalla. Etuna on toisaalta se, että kulunut harmaa tennispallo ei erotu kovin hyvin maasta edes lyhyellä etäisyydellä (etenkään jos maassa on lunta) ja 8-18 metrin etäisyydeltä sitä ei näy ollenkaan. Manu hakee hyvin ruutua silmillään, vauhti on hyvä ja se hakeutuu hyvin keskelle ruutua. Yhtenä päivänä se alkoi hakeutumaan ruutumerkkejä kohti, kun lelu ei erottunutkaan pidemmällä etäisyydellä, mutta korjasi virheen heti seuraavana päivänä itse ja tajusi, että merkkien keskelle mennään edelleen.
  Lisäksi ollaan tehty kaukokäskyjä kaikilla muilla asennonvaihdoilla paitsi seiso-maahan, koska siinä tekniikka on väärä. Manu tekee kaukkarit heti paremmin, kun ottaa kaikki asennonvaihdot mukaan, onhan se avon i-m-i-m aika tylsä. Nouto voisi olla vähän hillitympi, mutta ei silläkään niin väliä, kyllä se nytkin varmasti ysin arvoinen on. Liikkeestä istumista ei olla tehty ikinä ja testasin sitä yhtenä päivänä ihan kokonaisena liikkeenä, ei ongelmaa :). Luoksetulon pysäytykset (avo & voi) ovat molemmat aika hyvät.

Gitan kanssa ollaan tehty työtä noutokapulan kanssa. Hassua, että se on aina hirmuisen innoissaan noutokapulan esiin ottamisesta ja yrittää ottaa sitä kädestä, mutta sitten kun palikan saa suuhun niin se helposti tipahtaa matkan varrella, sivulle tulossa tai ennen irroituskäskyä. Tein aluksi pitotreeniä naksuttimen kanssa, mutta se ei toiminut --> G pudotti kapulan heti naksauksen kuultuuan. Kapulan pito häiriöistä huolimatta taitaa vain vaati hirmuisen määrän toistoja.

Milo on päässyt treenaamaan kontakteja pihalla sekä tekemään erilaisia agilityn ohjauksenlukuharjoituksia takapihalla kitukasvuisen omenapuun, muutaman marjapensaan ja tokohypyn avulla. Siinä saa tehtyä vaikka mitä harjoituksia mm. sylkkäreitä, takaaleikkauksia, takaakiertoja, haltuunottoja ja valsseja. Hyvä puoli on myös se, ettei tarvitse keskittyä hyppyihin ja rimojen ylhäällä pysymiseen, vaan voi treenata täysillä ohjauksellisia juttuja.

Muuten koirien kotielämä on tällä hetkellä oikein mukavaa, kun itse olen päivät kotona. Ei tarvitse olla edes sitä tavallista 3-5 tuntia yksin muutamana päivänä viikossa ja lenkeille päästään valoisaan aikaan. Niin ja lisäksi voidaan käydä vapaatreenaamassa agilitya silloin kun saan auton käyttöön. Tämä yleellisyys kylläkin loppuu maaliskuun lopussa, kun mamilla on paluu koulun penkille ja lisäksi "kesä"työt alkavat jo nyt ilta- ja viikonloppuvuoroilla. Töiden takia emme pääse kevään aikana montaa kertaa kisaamaan, toivottavasti saisin edes parille viikonlopulle sen verran vapaata, että pääsisi Gitan kanssa pari starttia juoksemaan (nyt kun sen lisenssinkin sai vihdoin ja viimein tilattua).