Keskiviikkona pääsimme Manun kanssa ensimmäistä kertaa omiin treeneihin hallikaudella. Otimme radan ensin kisanomaisesti eli kaikki vetivät sen ensin läpi kerran. En pystynyt ottamaan Manu häkistä kuin vasta oman vuoromme alkaessa ja itse rata oli el catástrofe. Tiesin sen jo ennen radalle lähtöä. Manu kyllä pysyi paikallaan ensimmäisen hypyn takana, mutta kaikkea muuta se oli kuin rauhallinen. Rauhallisuus lähdössä takaa yleensä kohdallamme suht onnistuneen radan tai ainakin hallinnan. Koko koira tärisi, se istui etunojassa kaikki lihakset valmiina räjähtävään lähtöön ja alaleuka väpätti. Neljä ensimmäistä estettä vielä onnistuttiin onkimaan oikeassa järjestyksessä, mutta viidennellä hypyllä se pienikin hallittavuus oli mennyttä ja kropan käännöstä ja käskytyksestä huolimatta haltuunottto ei onnistunut - Manu paineli täyttä vauhtia edessä olevalla luonnollisesti väärälle esteelle. Loppurata jatkui samalla lailla: kepeiltä karkaaminen (yleensä kestää hyvin oman siirtymäliikkeni keppien loppupäässä) ja puomin kontaktin hyppääminen. Virheet olivat tietysti omiani ja ohjaus oli täysin hukassa, mutta ei koirakaan kovin vastaanottavaisessa tilassa ollut. Noh, vauhtia ainakin riitti.

Tuon surkean esityksen jälkeen painelin vapaaharkka puolelle hulluna rääkyvä koira kainalossa. Harjoittelimme sivulle tuloa, paikalla pysymistä, rauhallista lähtöä (onnistumisprosentista ei puhuta) ja yhtä hyppyä, jonka jälkeen heti haltuunotto. Tarpeeksi monta kymmentä kertaa kuin jankkasi niin Manukin alkoi hiffaamaan, että vaihtoehtoja ei kertakaikkiaan ole.

Toisella kerralla rata sujui jo suhteellisen hyvin. Lähtö oli huomattavasti rauhallisempi ja haltuunotto viidennen hypyn jälkeen onnistui hyvin. Kepeille vienti ei tällä kerralla meinannut onnistua ollenkaan, vaikka vein vasta kädellä kaaren kautta suoran linjan ekaan väliin. Mitä tekee Manu: juoksee kädellä näyttämäni linjan poikki ja ampuu puoliväliin keppejä. Loppurata meni ihan ok, kontaktitkin onnistuivat.