Gitan kanssa nouto on lähtenyt sujumaan kivasti uuden kevyemmän kapulan myötä. Aikaisempi kapula painoi huimat 650g ja tämä uusi 400 g, oikea vauvakapula. Manukin kantaa tuota painavampaa, mutta Gitta rinsessa on sitä mieltä, että niskat taittuu. Noh, onneksi tokosäännöissä ei ole tuota kapulan painoa määritelty. Joka tapauksessa kapulan luovutukset ovat jo paljon varmempia ja nopeampia, nyt täytyy tehdä taas vauhtipalautuksia.

Kaukkarit (m-i) ovat lähteneet taas kehittymään, kun vain todella hyvistä ja nopeista istumisista palkataan. Ollaan toistaiseksi treenattu sisällä, täytyy siirtyä ulos. Ongelmana on lähinnä se, että heti kun olen vähänkin kauempana (3-5 metriä), istumiset ovat ihme könyämistä.

Seuraaminen on taas paremmalla mallilla, kun ollaan sitä vähän hinkattu. Sopiva viretaso löytyi, kun vähän kaiveli. Täytyy aina satunnaisesti palautella mieleen tätä hommaa, kun meinaa niin helposti unohtua.

Manulle olen huvikseni alkanut opettamaan merkille menoa Mujusen kirjan oppien mukaisesti. Kolmena päivänä tehtiin vain merkille lähettämistä niin, että tötsän päällä oli nami - ei ongelmaa. Nyt ollaan kolmisen päivää tehty sisällä merkille kääntymistä kädellä ohjaamalla. Manu alkaa olemaan sitä mieltä, että on aivan ääliömäistä toistaa joka päivä tätä samaa juttua. M selkeästi yhdistää liikkeen merkkiin, muttei tee vielä itsenäisesti kunnon kääntymistä, ei tunnu olevan sille mitenkään luontainen juttu. Ajattelin alkaa käyttämään tässä naksua, jospa muuttuisi hauskemmaksi, kun koira saa itse pähkäillä asioita eikä vain seurata namikättä.

Gitalle koitin yksi ilta tuota merkkijuttua. Ei tullut yhtään mitään, G vain sähläsi namien perässä eikä tajunnut mistään mitään. Todennäköisesti se ei edes huomannut koko tötsää. Naksutin esiin ;)