Lauantaiaamuna Manun treenit purina-areenalla, Gitta turistina.

Treeneihin ilmaantui vain kolme koirakkoa, joten luvassa oli 2½ tuntia tehokasta reeniä. Manu tuntui verkkaesteillä oikein hyvältä ja kuuliaiselta - helpotuksen huokaus, viime treenit kaksi viikkoa sitten olivat nimittäin täysi katastrofi. 17 esteen rata vaikutti varsin mukavalta, vaikka sisälsikin muutaman kinkkisen kohdan. Alun hyppykuvio ja hankala kepeille vienti onnistui erinomaisesti, mutta puomin kontaktin M roiskaisi todella törkeästi, huhhuh. Saman tien uudestaan puomille ja tiukan "alas" käskyn kera oikein nöyrä kontaktin otto. Loppu sujui puhtaasti, jopa väärän pään putki. Koska radalla ei varsinaisesti tullut mitään virheitä, viilasimme pilkkua ohjaamisen suhteen oikein olan takaa. Väärän pään putkeen vienti oli ensimmäisellä kerralla paniikinomainen haltuunotto-jarrutus-koukkaus yritys, mutta oikealla rytmityksellä edellisillä hypyillä sen sai oikein sujuvaksi! Rytmitys on yksi niistä asioista, jonka meinaan aina unohtaa rataan tutustuessa, vaikka sen onkin Manun kanssa oikein toimiva keino silloin kun koira on hyvin hallussa.
  Toisella kerralla menimme saman radan väärin päin, joka tuntui ensimmäistä versiota hieman helpommalta lukuunottamatta puomille vientiä kahden putken suun välistä. Se koituikin meidän kohtaloksi, ei mikään yllätys :D. Vaan kun on niin putkihullu koira, ettei meinannut millään puomille mennä. Lopulta jouduin tekemään edellisen hypyn jälkeen varsin tyhmän linjalta vedon, tiukkaakin tiukemman haltuunoton ja siitä vasta lähetys puomille. Varsin hyväksi keinoksi havaitsimme "kiipee" käskyn vahvisteena katon rajaan osoittavan käden, jolloin koira katsoi sopivasti hieman ylemmäksi ja haki puomin, kun ei muuta nähnyt. Kätevää!

Muista
- älä lopeta ohjaamista, vaikka koira osaa!
- mieti rytmitystä rataan tutustuessa
- lisää keppitreeniä (itsenäinen hakeminen)
- puomi/A-putki treeniä