Eilen oli Gitan agilitytreenit ja Manukin pääsi mukaan turistiksi. Gitta toimi lämppäesteillä oikein nätisti ja vauhtia tuntuu tulevan koko ajan lisää ja lisää. 13 esteen rata oli yksi vaikeimpia ratojamme ja lisäksi se sisälsi muurin, jota Gi ei ole koskaan harjoitellut. Myöskään keppejä emme olleet aikaisemmin menneet radalle ja kokaiset kepit on otettu vain muutaman kerran. Kaikesta huolimatta rata meni erittäin hyvin ilman yhtäkään virhettä! Kontaktit Gitta otti oikein nätisti, vaikka namilätkä onkin vielä apuna. Keppien sisään meno onnistui hyvin samoin kuin hankala putkelle työntö. Vauhti ei ollut niin kova kuin lämppäesteillä, mutta Gitta selvästi vielä arastelee liukasta mattoa. Hyvin se kuitenkin eteni ja joissain kohdissa jouduin itsekin todella laittamaan tossua toisen eteen ;).
  Radan jälkeen otin hallin toisella kentällä kontakteja ja keppejä muutaman kerran. Lisäksi tein pienen hyppyharjoituksen, joka sisälsi viisi reilusti maksikorkuista hyppyä suorassa linjassa. Harjoituksen juju oli esteväleissä, jotka olivat niin lyhyet, ettei koira pysty ottamaan hyppyjen väliin yhtäkään askelta, vaan se on todella mietittävä miten kroppansa asettaa ennen seuraavaa hyppyä. Harjoitus sujui erinomaisen hyvin ja ensimmäisiä kertoja Gitta alkoi todella hyppäämään kunnolla! Aikaisemmin sillä on ollut pieniä vaikeuksia korkeuden ja ponnistuspaikan arvioinnissa, mistä johtuen se on hypännyt hyppyjä päin, pudottanut rimoja tms. Pyrin tekemään tätä harjoitusta nyt joka treeneissä ja vähitellen vaihtaman estevälejä epätasaiksi (esim. hyppy, yksi askel, hyppy, ei yhtään askelta, hyppy, kolme askelta, hyppy).  

Manu oli sitä mieltä, että hän ei muuten turistiksi agilityyn tule, vaan ihan tositoimiin. Gitan kanssa lämppäesteillä ollessani huomasinkin, että yhtäkkiä minulla oli samoilla hypyillä kaksi koiraa - Manu oli tullut ulos häkistään. Muutaman kerran se on avannut kevythäkin vetoketjun, mutta tällä kertaa se hikeentyi totaalisesti häkissä odoteluun ja tuli läpi sauman kohdalta... Laitoin Manun kaulapantaan kiinni, muttei sekään järjestely kelvannut ja muutaman itsemurhatempauskuristusyrityksen jälkeen otin sen harkkaesteille hetkeksi, että saisi hieman purkaa energiaansa. Ja kuumana se tosiaan kävikin, suusta lensi vaahtoa kuin vesikauhuisella sen rääkyessä niin, että ihmiset hallissa saivat päivitellä mahdollista kuulon menetystä... Jalat toimivat nopeammin kuin pää ja meikäläinen sai taas mukavan kipeät reiät ja mustelmat sormiinsa, kun äijä ei meinannut millään hallita itseään taisteluleikkien lomassa. Muutaman esteen jälkeen soitin iskän hakemaan Manun ulos jäähtymään, kun hommasta ei tullut kertakaikkiaan mitään :D. Lopputunnista menin Manun kanssa radan ja se sujui yllättävän hyvin. Kontaktit menivät taas kerran treeneissä upeasti (menisivät kisoissa samalla lailla) ja kepeille meno oli hieno! Yllättävän hyvin se pysyi hanskassa radalle päästessään, vaikka jouduinkin sitä todella tiukasti ja paikoiteillen rumastikin käskyttämään ja ohjaamaan...