Lähdettiin äidin kanssa vielä illalla Röykän kentälle tokon ryhmätreeneihin - tai pikemminkin massatreeneihin. Koiria kun on torstain tokotreeneissä on aina vähintään 30. Tarkoituksena olikin treenata häiriön alla eikä juuri parempaa paikkaa löydy ;). Koiria monta kymmentä, osa täysin hallitsemattomia, vapaana juoksevia koiria, ihmisiä kentän laidalla, kenttä kylvetty täyteen nameja...

Gitta kilahti aivan totaallisesti, se vaan sinkoili ympäriinsä remmin mitan puitteissa ja kiljui kuin tapettava... Treenaaminen oli aluksi aikamoista häsläämistä, mutta loppua kohden keskittyminen parani huimasti. Teimme ryhmässä paikalla oloa, luoksetuloa (kaikki yhtä aikaa) ja koska teemana oli koiran aktivointi, myös jotain temppuja. G raukkis oli vähän pihalla yhteisluoksetulossa, jäi ensin vain paikalleen istumaan, kun muut koirat sinkosivat johonkin suuntaan :D. Peukalon kosketus temppu, "helppo temppu, jonka kaikki koirat oppivat helposti ja nopeasti", ei auennut Gippanalle lainkaan. G keskittyi vain tuijottamaan namikättä hypnoottisella katseella. Menimme kentän laidalla ottamaan kerran jättöliikkeet (seisominen & maahan meno), jotka sujuivat juuri niin hyvin kuin G ne osaa. Lisäksi otettiin pieni pätkä seuraamista ja muutama vauhdikas luoksetulo.

Manun kanssa otettiin vähän "tokoa", taidot olivat vähän ruostuneet vuosien varrella.. Naiset ja kentän hajut meinasivat kiinnostaa hiukka enemmän. Aktivointimielessä otettiin metsässä kolme "hakupistoa" niin että sisko juoksi metsään piiloon ja päästin Manun metsään etsimään. Manuhan lähti kuin ohjus kera börderimaisten ääniefektien. Piilot olivat Manulle liian helppoja, mutta olipahan hauskaa :D