Keskiviikkona oli Ojangossa Manun ohjatut agitreenit.

Manu on aloittanut ihmeellisen äijäilykauden, joita sillä esiintyy silloin tällöin. Toisin sanoen Manu koettelee lähinnä treenitilainteissa, että onko oikeasti pakko ja kuka täällä määrää. Olen kyllä näihin tottunut ja oppinut niksit, jolla herran saa taas palautettua maan pinnalle, mutta valitettavasti siihen ei yksi treenikerta riitä. Ei tässä muuten mitään, mutta ajoitus tälle äijäilylle on huonoin mahdollinen, sillä seuraavan kolmen viikon aikana on 10 starttia... :/

Huomasin heti alkuverkoissa, että tästä treenistä tulee tuskaa: Manu oli otti häiriötä ympäristöstä mitä se ei juuri koskaan tee, kyttäili muita uroksia (ja saikin pari kertaan pienen muistutksen siitä) eikä reagoinut käskyihin kunnolla, vaan vaati vähän kiristystä. Verkkaesteillä piti todella vahvasti käskyttää, jotta sain sen kääntymään ja kuuntelemaan.

Radan alku oli vaikea eikä se aluksi sujunutkaan, syy oli tosin ohjauksessa. Loppujen lopuksi hyppypyöritykset ym. sujuivat verraten hyvin, kontaktit menivät loistavasti (palkkasin n. 1/3) eikä oikeastaan mitään "näkyviä" ongelmia ollut. Silti meno oli vaikean tuntuista, sillä Manu ei todellakaan ollut kovin kuuliainen ja oli todella rasittavaa vääntää rautakankea joka kohdassa. Lopussa lähti kuitenkin kulkemaan ihan hyvin, sillä ensimmäisillä kerroilla oli yllätävän hidas ja tahmea, kun keskittyi vain komentamaan mua haukkumalla.

Todella loistava fiilis lähteä kisaamaan, ei voi muuta sanoa. Päätin, että jos tulee virheitä (etenkin kontaktit!!) ja meno on samanlaista kuin tällä ja viime viikolla niin Manu todellakin lähtee radalta sillä sekunnilla. Ei tuon koiran kanssa voi muutakaan tehdä, kun pää on umpiluuta ja mielyttämisenhalu on nolla. Jospa se lähtisi edes taipumaan meikäläisen tahtoon, kun näitä startteja kertyy alle.