Sain ruikutettua täksi illaksi iskältä kyydin Röykän kentälle ja pakkasin saman tien koko lauman treenivarusteineen autoon. Paikan päällä kaivettiin ensin Arton kanssa kanssa kontaktiesteet kontista talven jäljiltä ja kasattiin ne.
  Manun kanssa kontaktit meni todella hyvin, juoksi varmasti alas ja pysähtyi on-off tyyliin. Mutta kun ei koskaan voi mikään mennä täydellisen hyvin ja allekirjoittaneella on tapana nipottaa kaikesta niin pakko todeta, että kontaktien otto on varmuuden myötä hidastunut eli koira alkaa himmailemaan liian aikaisin. Pitäisi varmaankin silloin tällöin iskeä se namilätkä alas, että nopeus säilyy.

Gitan kanssa otin myös A:ta ja ensimmäistä kertaa intensiivisen (köh) on-off kontaktien treenamisjakson aikana puomia. Aikaisemmin ollaan lähinnä vain tutustuttu puomiin esteenä (=kiipeäminen). Puomi sujui oikein hyvin, Gitta meni hyvin ja jo suht varmasti ja vikkelästi alas, mutta jarruttaa kuitenkin hyvin namilätkälle. Toinen takajalka meinasi joka kerta tippua kontaktille pysähtyessä, mutta parilla vikalla kerralla onnistui jo hyvin. En oikein tiedä pitäisikö tuohon puuttua vai korjaantuuko se tekniikan kehittyessä. A:n kontaktit menivät periaatteessa paremmin kuin kotona, oikeankokoisella A-esteellä G ei tehnyt ollenkaan sitä harjalta pomppausta mistä kirjoitin viime merkinnässä. Pari kertaa meinasi luikkia itekseen perään, mutta kentällä oli kyllä jonkun verran häiriötä, kun tokoporukkaa alkoi puol puoli tuntia aikaisemmin ilmestyä paikalla juoksuttamaan koiria. Joka tapauksessa vahvistin reilusti myös rauhallista odottamista kontaktilla ja viimeiset toistot oli hirmu hyviä. Naksutin on hyväksi havaittu tässä kontaktihommassa.
Lisäksi treenailtiin puolikkaita keppejä muutaman kerran. Pari sisäänmenoa meni pipariksi, kun idiootti ohjaaja ei muistanut, ettei ollutkaan enää Manu kyseessä, mutta muuten pujotteli nätisti - jokaisen kepin.

Milon kanssa otettiin vaan vähän keppejä, jotka sujuivat huisin paljon paremmin kuin viime perjantaina hallilla. Härr M keskittyi asiaan täysillä ja pujotteli nopeasti ja huolellisesti.

Lopuksi otin vielä Gitan kanssa vähän sivulle tuloja ja seuraamista. Patukka oli kova juttu (viime syksynä ei leikkinyt kentällä ollenkaan tai ylipäätään missään muualla kuin kotona)! Sivulle tulot oikein hyviä pienellä käsiavustuksella. Seuraaminenkin varsin mallikasta, mutta ainahan tuo edistää pikkuisen. Tehtiin muutama lyhyt pätkä ja muutama hieman pidempi parilla käännöksellä oikeaan ja vasempaan. Käännökset hyviä, mutta toisella pidemmällä pätkällä "vire" putosi aivan yllättäen, koira lähti haahuilemaan jonnekin sivulle päin ja haistelemaan huolimattomasti. Eikä tuo ole mitään sattumaa (esim. joku namin haju maassa), sillä noin käy aina silloin tällöin. Hankalinta on se, ettei G anna mitään merkkejä esmes kadota kontaktia tms. vaan se todellakin lopettaa aivan yhtäkkiä.

Mutta kokonaisuudessaan varsin onnistuneet kontaktitreenit, hyvillä mielin lähdetään Manun kanssa sunnuntaina kisaamaan pääsiäisen mahtikisoihin. Loman kunniaksi herätyskello soi huomen aamulla seitsemältä, suuntaamme nimittäin Sirjan, Röllin ja Gitan kanssa purinalle katsomaan agilitykisoja ;). Jonkilaista hulluutta tämäkin harrastus vaatii.