Tiistaina kävimme aamupäivästä koko jengin kanssa agilitaamassa lepakkohallilla. Äiti lähti mukaan apukädeksi - onneksi lähtikin, sillä kaikki kontaktiesteet olivat sivussa ja niiden raahaminen yksinään olisi ollut mahdotonta. Gitan ja Manun kanssa ei olisi ollut niin väliä, mutta Milon kanssa kontaktien treenaminen on ehdottoman tärkeää.

Aloitin Gitan kanssa, kun hallissa oli valmiin hauskan näköinen hyppyrata, johon sovelsin oman version. Lämppäriksi treenasimme keppejä, G oli huippuvireessä (Manun ja Milon kilahdus hallille saapuessa taisi tarttua) ja pujotteli oiken mallikkaasti. Nyt pitäisi vaan uskaltaa alkaa treenaamaan pidempiä lähetysmatkoja.
  Itse rata meni sekä medi- että maxirimoilla varsin kivasti ja vauhdikkaasti. Parista esteestä G juoksi ohi, koska en itse pysynyt vauhdissa mukana ja Gittahan ei yksin mene. Voi kun keksisi, miten tuon saisi edes vähän itsenäistymään ja lähettymään radoilla, kun ei ihmisfysiikalla vaan pysty viemään aussieta joka esteelle eikä se muutenkaan ole kovin toimiva juttu vaikeimmilla radoilla.

Milo aloitti jälleen lyhytvälisellä hyppyjumppasarjalla, tällä kertaa pari rimaa tippui, mutta silloin ei tietenkään palkkaa tullut. Kepeillä tuli huolimattomuusvirheitä enemmän kuin viime kerralla, mutta toisaalta oli positiivista huomata miten hyvin Milo hakee itsenäisestä oikeaa sisäänmenoa näinkin vähällä treenillä. Juuri täyspitkillä kepeillä rytmi katoaa herkästi, joten sen suhteen täytyy vielä auttaa koiraa.
  Kontaktit sujuivat myös ihan kivasti, toistoja vaan niin hyvä tulee. Täytyy muistaa ja viitsiä treenailla kotona mini-A:lla ja keinulla (jos sen tuolta lumesta saa kaivettua).
  Lisäksi tehtiin pieniä ratapätkiä hypyillä (rimat 45cm) ja putkilla ja testattiin erilaisia ohjausjuttuja. Milo lukee ihailtavan hyvin ohjausta, mutta toisaalta täytyy itse olla todella tarkka, sillä koira tietysti reagoi herkästi vääriin ohjausviesteihin. Muistilistaa tulevia treenejä varten:

• takaaleikkauksissa kääntyminen hypyn jälkeen oikeaan suuntaan
• tulevan suunnan kertominen koiralle jo ennen hyppyä, jotta pystyy sopeuttamaan hypyn suunnan ja pituuden oikein
• lyhyiden ja pyöreiden hyppyjen erityisharjoittelua (--> tiukat käännökset)
• säännöllisen epäsäännöllinen haltuunotoista palkkaaminen

Irtoamisen kanssa ei ole vaikeuksia. En edes halua, että Milo alkaa irtoamaan liikaa heti alkuvaiheessa, kun se ei kuitenkaan vielä osaa lukea ohjausta kaukaa. Irtoaminen tulee Milolta aikalailla luonnostaan ja haku, rauniot + pk-tottis (eteenmeno) ovat sitä vahvistaneet jo ennen agilityn aloitusta. Nyt täytyy vain alkaa hyppyharjoitusten lisäksi tekemään ratapätkiä ilman kontaktiesteitä.

Manun kanssa tein samantapaista hyppyrataa kuin Gitankin kanssa, hieman vaikeampana versiona vaan. Vaikeutena hankala kepeille vienti ulkokaarteesta takaaleikkauksella, esteiden ohivientiä ja tiukkoja haltuunottoja. Kaikki meni aluksi enemmän ja vähemmän pieleen kuten oletinkin, mutta kaikki saatiin myös lopulta varsin toimiviksi - sehän se treenin tarkoitus on. Manun kanssa täytyy muistaa, että vaikka sitä ei tarvitse viedä joka esteelle niin ohjaamista ei silti saa lopettaa missään vaiheessa.

Aijai, tulee romaanin mittaisi postauksia, kun kirjoittaa kolmen koiran treeneistä :D. Pitäisi ehkä opetella kirjaamaan oleellisimmat jutut lyhyesti ranskalaisilla viivoilla tai +/- periaattella...