Kuten otsikko jo kertookin, molemmat aussiet pääsivät tänään agiliitämään. Kyseessä oli Gitan vakkaritreenit BAT-hallilla, Milo oli turistina mukana.

Tulimme Gitan kanssa paikan päälle puoli tuntia ennen treenejä ja kävimme tekemässä kunnon lenkin lähiympäristön lenkkipoluilla. G oli töpinöissään, teki varmasti hyvää päästä vähän irrottelemaan ennen pään käyttöä. Verkkaesteillä rouva oli todella pirtsakka ja menevä, myös täyspitkät kepit sujuivat todella hienosti.
Rata oli Gitalle todella pitkä (17 estettä), joten otin sen ihan suosiolla kahdessa erässä. Alun hyppykuvio sujui yllättävän hyvin, vaikka takaaleikkaus tökki jälleen. Renkaasta G meni ensin alitse, mutta toisella kerralla hiffasi, että kyllä sen renkaan läpi täytyy mennä, vaikka se olisikin hieman ylempänä. A:n kontakti ok namilätkän kanssa. Kepeille sen sijaan ei meinannut mennä millään, vaikka linja oli periaatteessa todella helppo. Ensimmäinen epäonnistuminen sai G:n aivan lukkoon > epämääräinen haahuilu ja maan haistelu sijaistoimintoina. Lopulta jouduin vetämään linjan todella kaarevaksi, jotta sain sen sujumaan. Loppurata (hyppyjä) meni jälleen hyvin. Periaatteessa olen ihan tyytyväinen, koska G eteni hypyillä jo varsin hyvin ja rengaskin sujui heti toisella yrittämällä. Kepeistä nyt en sano mitään, välillä ne menevät kuin vettä vaan, välillä rouva taas ei ole kuullutkaan moisesta esteestä.

G:n radan jälkeen iskä toi Milon halliin. Voi tsiisus sitä meteliä ja kiskomista... Otin aluksi vain tokoa > perusasentoja, muutaman askeleen seuraamisia ja paikalla oloa. Sen jälkeen Milo hypyn taakse istumaan, rauhoitus ja palkka paikalla olosta. Muutaman kerran herra meinasi sännätä muiden perään, mutta kääntyi rivakasti "EI" karjaisulla ;). Kepeissä oli hieman muistelemista, mutta todella hyvin nekin menivät kädellä auttamalla. Hyppy-putki-hyppy pyörityksillä ei muuta ongelmaa kuin että siinä vauhdissa tassut eivät meinanneet millään pitää liukkaalla matolla. Joka välissä otettiin rauhoittelua, paikalla oloa ja seuraamista. Kun pää alkoi suunnilleen pysymään kasassa, palkkasin pallolla sillä jostain kumman syystä se saa Milon 'rentoutumaan' tai laskemaan kierrokset radan/esteen jälkeen kuin nami. Ei tietenkään mitään riekkumisleikkejä, vaan pallon heitto ja maaninen "hyyyvä". Välillä otin Gippanan tekemään A:n kontakteja remmissä ja namilätkän kanssa. Oikein hyvin meni ja viimeisillä kerroilla G ei edes nytkähdellyt kontaktilla, kun kävelin itse kauemmas. Kontakteja pitäisi vaan muistata treenata kotonakin aina pari kolme kertaa viikossa. Lopuksi otin Milon kanssa G:n varsinaisen radan alkua, joka sisälsi 5 hyppy, muurin ja pussin. Hyppykuviossa oli mm. takaakierto ja kaksi tiukahkoa käännöstä, joista toisessa ohjaaja joutuu valssaamaan. Takaakiertoa Milo ei aluksi hiffanut, meni kyllä hypyn taakse, mutta kiersi toiselta puolelta takaisin hyppäämättä sitä. Ihmekös tuo, kun koira ei ole edes kokonaista alkeiskurssia eläissään käynyt ;). Siispä otettiin takaakierto pari kertaa suht hitaasti ja selvästi, that's it. Otin valssin mukaan ja Milo teki juuri niin kuin pitikin! Fiksu koira, samanlainen kuin Manu. Näytetään joku muutaman kerran ja sillä sipuli. Muuri eikä pussi tuottaneet mitään ongelmaa. Itse jouduin myös miettimään ohjaamistani, jotta sain oikeasti koiran kääntymään tarpeeksi vikkelästi - Milo ei ole mikään Gitta-kameli, jonka takaakiertoa saa odottaa puoli tuntia ennen kuin antaa uuden estekäskyn.

Varsin hauskat fiilikset jäivät treeneistä. Miloinen on vaan niin iloinen, kun pääsee agiliitämään. Nyt alkaa äiteen tiukkataivuttelu jahka pääsisin Milon kanssa kevään reeneihin!