Viikonloppuna tehtiin melkeinpä kaikkea; Gitan kanssa keppi- ja kontaktitreenejä, tokoa, jälkeä ja esineilmaisuja, Milon kanssa kontakteja ja keppejä ja Manun kanssa keppejä sekä sekalaisia tokotemppu juttuja.

Gitan kepitys on nyt siinä vaiheessa, että pikku hiljaa saa alkaa unohtamaan nuo kotitekoiset sähköputkikepit - ne eivät nimittäin vauhdissa meinaa pysyä enää laudassa kiinni ja lisäksi antavat liikaa periksi. G on nykyään ihan keppihullu, täytyy pitää huolta, että maltti säilyy!
  Kontaktitreenit ovat menneet mini-A esteellä ihan kivasti ilman namilätkiä ja muita apuja ja erityisesti keinu oli positiivinen yllätys. Sitä kun ei ole aikoihin treenattu.
Tokoilutkin ovat menneet varsin mallikkaasti, ollaan lähinnä hinkattu alon liikkeitä ja vauhdikkkaita luoksareita sivulle tulon kera.
  Sunnuntai-iltapäivällä kävin tekemässä lyhyehkön jäljen ruohopellolle (ei varsinaista kulmaa, mutta tiukka kaari). Jäljen lopussa oli jälleen esine, lisäksi laitoin keskelle jälkeä testiksi yhden kepin. Jäljestys oli varsin intensiivistä ja tarkkaa, myös namittomilla pätkillä. Ensimmäinen keppi jäi odotetusti huomiotta, toiselle eli viimeisellä sentään pysähtyi ja pienellä kannustuksella otti suuhun ja toi minulle.

Milon kanssa treenattiin myös keppejä ja kontakteja. Kepeillä on ihan sama juttu kuin Gitankin kanssa eli kepit eivät kestä. En halua, että Milo oppii liian löysän pujottelun keppien joustavuuden takia. Muuten meni ihan ok.
   Keinulla pysähtymiset ja sen kontakti menivät todella hyvin, A:lla taas ei niinkään. Remmissä Miloinen tietysti on, mutta sekään ei aina meinaa auttaa, kun härr Kangoo pitää kontaktipintaa sopivana ponnistuslautana mahdollisimman pitkälle pituusloikalle... Eikä tuo koira ole edes kontaktiesteitä eläissään montaa kertaa tehnyt eli ei takuulla ole oppinut aluksi väärin. Noh, tuskaa ja hikeä tulee varmasti Milon kontaktikoulutus tuottamaan - etenkin näillä helteillä, kun roikun viimeisillä voimillani siellä remmin päässä.

Manun kanssa ollaan tehty joitain hyödyttömiä keppitreenejä (ei kiihdy tarpeeksi takapihalla) ja A:n kontaktia. Kisoissa ollaan oltu viimeeksi huhtikuussa, jolloin kontaktit menivät aivan poskelleen ja sen jälkeen treeneissä ne ovat olleet sekä puomilla että A:lla tosi hitaat. Yritin saada Manua juoksemaan täysillä alas palauttamalla piiitkästä aikaa namilätkän, mutta ei, silti se matelee. Höhhöh, täytyypi hetsata keskiviikon treeneissä kunnolla ja laittaa namilätkä.

Sunnuntaina käväisin Laakson kentällä katsomassa Stadi Games agilitykisoja ja nappaamassa muutaman kuvat medi3 luokan koirista. Kuvat löytyvät Picasasta.