Tällaisen tulosrivin liitelimme Myyrmäessä Manun kanssa. Ei siis vieläkään nollaa...

Ensimmäisellä radalla vitonen tuli mistä muualta kuin kontaktilta (A). Loppurata suht ok, vaikka puomin kontaktikin oli hiinä ja hiinä. Ihanneaika oli löysä, alitusta tuli reilut 8 sekuntia, vaikka meno tuntui vähän tahmealta. Nollalla olisimme kuitenkin sijoittuneet toisiksi! Höh höh höh.

Toinen rata oli täysi katastrofi. Ei edes hidastanut puomin kontaktilla (en silti tiedä kerkesikö hypätä, mutta ei sillä ole merkitystä) enkä mä kerennyt mukaan seuraavalla esteelle, joten Manu kerkesi hypätä aidan väärältä puolelta. A:lle ei myöskään pysähtynyt, vaikkakin tassut osuivat kontaktille. Mutta kun niin ei ole opetettu niin se on väärin. Manu tarkalleen tietää miten mennään, joten otettiin uudestaan ja lähdettiin radalta.

Viimeistä rataa ennen olin jo ehtinyt repiä pelihousuni, suunnittelut tulevaisuuteen pelkkiä hyppyratoja tai mahdollisesti koko agilityn lopettamista.. Hyppäri ei kuitenkaan ollut mikään mahdottoman vaikea. Tehtiin huonoa nollaa radan loppuun asti kunnes Manu keksi kääntyä putkessa ympäri ja tulla sisäänmenoaukosta ulos!?!? Ei kertakaikkiaan voi ymmärtää, en edes tehnyt takaaleikkauksella tai mitään.. Putkihullu koira vielä. Joten se siitä nollasta. Sen verran rumia käännöksiä tuli, että aikaa kului ihan liikaa enkä tiedä alittuiko aika enää tuo putkisählingin jälkeen.

Tuskinpa voin kauniilla kielellä riittävän vahvasti ilmaista kuinka innoissani olenkaan ensi viikonlopun neljästä agilitystartista..