Eilen alkoivat Manun talvitreenit Keravalla, myös Gitta oli mukana. Rata ei ollut mikään ylimahdoton, mutta sopivan haastava. Manu oli taas kerran tauon jälkeen tosi nopea ja hallinnassa (tokoreenit...), mutta itse olin kyllä ihan auttamattomasti myöhässä koko ajan. Ehdin sanoa vain "tule hyppy" ja sen jälkeen koira hävisi jonnekin keskelle rataa - se tuli ja meni :D. Manun kanssa täytyy olla koko ajan ajatuksen edellä, se ei kulje käden mukana niin kuin Gitta. Rata alkoi sujumaan tosi kivasti, kun sain itse vaihdettua oikean ohjaustyylin päälle. Tuntui muuten todella haastavalta, kun on viimeisen kuukauden ajan saanut vain juosta koiran vierellä ja huudella oikeat estekäskyt, nyt piti oikeasti ennakoida rataa. Hauskaa oli ;)

Lopuksi otettiin rata kisanomaisesti ja kellottaen. Muuten meni oikein hyvin, yhdeltä hypyltä kielto, kun ohjasin ihan metsään. Itku pitkästä ilosta, radan loppupuolella olevan puomin Manu juoksi törkeästi läpi, vaikka tein kaiken aivan samalla tavalla kuin aikaisemminkin! Siinä taas nähtiin, että kyllä tuo koira kisatilanteet tietää (10 borderia sai kyllä kiihkeän kisatunnelman aikaiseksi ahtaassa hallissa). Manu sai  kuulla kunniansa ja otettiin puomi uudestaan onnistuneesti. Höh, tuo pilasi muuten niin hyvin menneen treenin. Toisaalta ihan hyvä, että tuli kokeiltua.

Gitta kilahti hallissa totaallisesti, mikä oli tarkoituskin motivaation kannalta. Tehtiin muutama tokojuttu, lelun heittoa hypyn yli ja rengasta + leikittiin. Kieputin renkaan ja kehikon ympäri remmin sille puolelle, josta itse ohjasin --> G hyppäsi toisesta väliköstä, joten laitoin vielä siivekkeet tukkeeksi. Kun Gitta tajusi, ettei se pääse mistään muusta läpi kuin renkaasta, se pysähtyi täydestä vauhdista renkaan eteen!?! Ilme oli tyyliä "jos en pääse väliköistä niin renkaastakaan en kyllä mene"... En kertakaikkiaan ymmärrä tuon piskin logiikkaa (jos sellaista edes on). Houkuttelulla G hyppäsi renkaasta ja tehtiinkin sitä sitten 5 toistoa yksittäisenä esteenä ja 8-10 hyppy+rengas yhdistelmänä. Jospa tuo joskus oppisi :D

Muuten Gitta oli ihanan innokas, borderien älämöinti nostatti kierrokset taivaisiin. G taisteli kumirenkaasta kuin terrieri eikä suostunut päästämään irti, vaikka laitoin namin nenän eteen. Sen sijaan Gitta yritti pitää samaan aikaan lelusta kiinni ja ujuttaa namia suuhunsa ;). Ei haittaa, vaikkei se irti päästäisikään, tärkeintä että leikkii ja taistelee. Viime keväänä ei voitu käyttää lelua ja namia samassa treenissä, sillä G ei ollut kiinnostunut lelusta pätkääkään, jos tiesi taskussa olevan nameja. Edistystä on siis tapahtunut.