Eilen ei tehty yhtään mitään erinäisten menojen takia, joten tänä iltana rouva G pääsi tokoilemaan. Yritin ajoittaa tokoiluhetken mahdollisimman otolliseen hetkeen eli juuri ennen iltaruokaa. Kolme tuntia aikaisemmin oltiin vajaan kahden tunnin lenkillä.

Keskiviikon virettä ja keskittyneisyyttä ei näkynyt sitten alkuunkaan. Perusgittaa jälleen eli häsläämistä eikä niin täysillä mukana olemista. Höhhöh. Enpä kuitenkaan antanut sen lannistaa mieltä, vaan aloitettiin taas perusasennoilla (ei käskyä, koira vedetään namikädellä suoraan sivulle oikeaan kohtaan). Ihan napakasti nuo sujuivat, vaikkakin välillä piti vilkuilla tietä ja pihaa ja naapurin taloa, vaikkei missään ollut mitään. Muutaman metrin seuraamiset oikein hyviä niin että nami oli vasemmassa kädessä ja käsi alhaalla normaalissa asennossa.

Maahanmenot menivät ihan kivasti ja vaihteeksi todella nopeasti. Kahden maahanmenon jälkeen G alkoi ennakoimaan, joten palkkasin välillä pelkästä seuraamisesta.

Pitkästä aikaan kaivoin hyppyesteen esiin hangesta. Otettiin n. 5-6 alokasluokan hyppyä > lähti hyppyyn joka kerta todella hyvin eikä epäröinyt yhtään. Pysähtyi hyvin.

Luoksetulon kanssa ollaan tehty paljon paljon toistoja eli vahvistettu ohjaajan eteentuloa, tiivistä ja suoraa sellaista. Käsien häivyttäminen on ollut vaikeaa, koska vaikka kummassakin olisi nami, G tulee aina istumaan jomman kumman namikäden luo. Siispä koitin saamaani vinkkiä: namit pois ja kädet hieman sivulle, jalat edelleen V-asennossa. Näin pystyy testaamaan missä vaiheessa mennään. Tein ensin kuitenkin muutaman "namillisen" luoksetulon varmistukseksi. Tämän jälkeen tein vinkin mukaan ja kutsuin koiran, mutta mitä tekee hän. Oikein varmasti ja reippaasti kiertää takaa ja istuu sivulle! Pyhpah. Otin uudestaan, sama juttu. Eikö tuo koira siis ole todellakaan tajunnut mitään tähän asti treenatusta? Juossut vain syömään namia kädestä ajattelematta mitään? Ei tosin olisi mikään uusi juttu. Käykö meidän perusasennolle samalla lailla? Voi jumpe mikä purupää.

A:n kontakteja tehtiin remmissä, niissä ei muuta vikaa kuin että G ei meinaa pysyä kontaktilla (nykii!) kun kävelen itse kauemmas.

Lopuksi otin esiin Gitan ruokakipon ja vein sen parkkiksen reunalle tarkoituksena ottaa hieman pidempi pätkä seuraamista ja vapauttaa sitten ruokakipolle > treeni päättyy superpalkkaan. Seuraamisesta ei kuitenkaan tullut mitään, kun G ei kertakaikkiaan voinut tehdä muuta kuin kytätä sitä ruokaa, joten otin sitten maahan-istu-maahan vaihtoja ruokakuppi koiran selän takana. Vaihdot eivät olleet kovin teräviä, mutta menettelivät. Palkkasin välistä namilla kädestä ja superhyvästä maahanmenosta vapautin ruokakupille.