Eilen oli siis Gitan kevät-kesäkauden viimeiset agilitytreenit. Kevään mittaan ollaan käyty läpi erilaisi pikkuharjoituksia teemoittain ja nyt oli vuorossa pidempi 17 esteen rata ja teemana ratasuunnittelu. Kävimme rataa läpi ilman koiria osissa ja mietimme yhdessä erilaisia ohjausvaihtoehtoja - vähintään kolme piti aina löytyä. Lopuksi jokainen valitsi itselleen ja koiralleen sopivamman tavan radan suorittamiseen.

Gitta oli aivan hullun innoissaan, kun hain sen kentän laidalta odottamasta. Hypytin vähän tokoesteellä, kierrätin jalkojen välistä, haukutin ja riekutin patukalla. Vire tietysti laski vähän heti kun lopetettiin, mutta intoa riitti radalla kuitenkin sen verran, ettei ihan kökkimiseksi mennyt. Radan puolivälissä G nuupahti jäi okserin jälkeen haistelemaan maasta jotain mielenkiintoista hajua.. Houkuttelin Gitan pikaisesti pois, innostin lisää ja otettiin uudestaan, loppu meni ihan hyvin. Suunnittelemani ohjaukset ja linjat olivat kaikista tiukimpia ja vähiten aikaa vieviä, mutta ongelmana oli se, että liian tiukat tiet ja käännökset söivät armottomasti Gitan vauhtia. Otettiin rata siis uudestaan ohjauksia hieman muutelleen ja vauhti säilyikin paremmin.

+ A:n kontakti
+ molemmilla kerroilla onnistunut sisäänmeno kepeille + pujotteli loppuun asti hyvin

- ei irtoa edelleenkään, ei yhtään
- motivaatio & vauhti hiipuu

Sarin antamia vinkkejä:
- paljon koiran itsevarmuutta lisääviä harjoituksia eli siis naksutin temppuja ym., jossa koira joutuu itse tarjoamaan asioita > oma-alotteisuudesta palkataan
- irtoamiaharjoituksia
- kiihkeyden vahvistamista; lyhyitä helppoja ratapätkiä, suoraan hetsauksesta radalle (ei jätetä istumaan ekan esteen taakse)
- treeneissä koiralla ei luppoaikaa eli maan haistelua tai omia puuhasteluja > aina joko käskyn alla (paikalla oloon, kun ohjaaja puhuu kouluttajan kanssa) tai sitten leikkimistä, hetsausta tms.
- ei liian korkeita rimoja