Treenattiin tokoa lenkin yhteydessä ala-asteen nurmikentällä, satoi vettä. Tein ensin Manun kanssa avoimen luoksetuloja ja liikkeestä istumisia, jotka sujuivat mielettömän hyvin. Manu tosin aluksi ilmaisi hyvin selkeästi mitä mieltä oli tihkusateessa tokoilusta, mutta kun Manun mielipidettä asiaan ei kysytä niin on tehtävä kun mamma käskee ;). Patukkaleikin lomassa M unohti sateen, kylmyyden ja muutoin kertakaikkisen huonot olosuhteet.

Gitta oli sopivasti kerännyt kierroksia kentän laidalla odotellessaan ja oli todella hyvässä vireessä (suhteuttuna sen normaaliin viretasoon). Liikkeestä seisomiset olivat varsin hyviä, ehkä hitusen hitaita, mutta asento oli joka kerta oikea (eikä epäröinyt) ja seuraamisosa oli hieno. Palkkaus patukalla koiran taakse heti pysähdyksen jälkeen.

Vauhtiluoksareita tehtiin 5-15 metrin välimatkoilla siten, että aina juuri ennen kuin G meinasi aloittaa hidastamisen, patukka lensi ohjaajan selän taakse. G kiihdytti todella hyvin patukan perään.

Viimeiseksi otettiin seuraamisen käännöksiä vasempaan. G törmäili aluksi oikeaan eli kääntävään jalkaani eikä tajunnut ruveta ennakoimaan käännöstä jalan mukaan. Seuraavaksi koitin saada koiran tajuamaan asianyhteyden heittämällä patukan vasemmalle sillä hetkellä, kun oikea jalka lähtee kääntymään. Gitta ei tajunnut lähteä patukan perään, vaikka heitin sen silmien edestä... Lisää törmäyksiä. Lopusi koitin namilla, mikä ei luonnollisesti toiminut, sillä G vain tuijotti lumoutuneena namia tajuamatta, että välissä tehtiin käännös.

Ja näin onnistuin hinkkaamaan pirun käännöstä niin paljon ilman tulosta, ettei koiraa olisi voinut juuri vähempää kiinnostaa koko touhu. Ohjaajalle kymmenen pistettä ja papukaijamerki.

Treenissä oli toki paljon hyvää: suunnittelin treenattavat jutut etukäteen ja pitäydyin suunnitelmassa, vältin kaavamaisuutta, palkkasin paljon patukalla ja koiralla säilyi hyvä vire (paitsi ihan lopussa) ja ensimmäiset liikkeet sujuivat hyvin. Mutta minkäs teet, kun viimeinen juttu meni vauhdilla metsään ja jäi huono fiilis. Lopuksi tein Gitan kanssa temppuja ja riekuin urakalla patukalla, joten sentään koira lopetti treenin "hyvillä mielin".

Tokokokeessa meillä tuskin tulee tuon käännöksen kanssa ongelmia, sillä mitä todennäköisemmin ehdin tehdä käännöksen reilusti ennen koiraa, kun mie paineistan omalla jännityksellä koiraa, vire on kilometrin alarajan alapuolella ja koira seuraa kuin hakattu lahna...