Perjantaiaamuna lastasimme auton täyteen tavaraa ja suuntasimme kohti pohojanmaata eli siis Vöyrille Agirotuun. Matkalla ehdimme tehdä lyhyen kaupunkikierroksen Seinäjoella, mistä tarttui mukaan uusi muistikortti kameraan sekä juoksupuku. Ennen kisapaikalle menoa poikkesimme myös majapaikassamme Isokyrössä.

Olin varannut kassiin päälimmäiseksi t-paidan ja caprit, mutta ei auttanut muu kuin kaivaa pitkät housut, fleece, takki ja kumisaappaat esiin - Vöyrillä oli pilvistä, kylmää ja märkää. Pystytimme BAT-leirin jatkoksi ison teltan, jonne saimme mahtumaan monen monta häkkiä, reppua ja muuta sateelta suojattavaa.

Epäuskoisena katselin muiden kilpailijoiden kanssa medikolmosten KV-kisan hyppyradan rakennusta. Pelkästään radan ulkoa muistaminen tuntui mahdottomalta. Rataantutustumisessa sai vielä viimeisillä juoksukerroillakin tiirata numerolappuja.  
Lähdimme Manun kanssa sopivasti puolivälissä kisaa, kaiken kaikkiaan koiria oli 80. Manu oli lähtöalueella rauhallinen ja kuuliainen, jotan oma paniikki alkoi helpottamaan ;). Alkupyöritys lähti hyvin tiukalla käännöksellä, mutta toisessa valssissa jokin meni pieleen eikä koiraa löytynytkään vasemmalta vaan oikealta puolelta. Jouduin heittämään Manun ronskilla takaaleikkauksella seuraavalla hypylle > käännös venyi. Koiran kaivaminen mukaan ja pitkäksi venynyt käännös söivät aikaa, mutta loppurata meni varsin mallikkaasti, joten lopputulokseksi tuli 0 ja ihanneaikakin alittui sählingistä huolimatta -3.52! Ylsimme isossa luokassa sijalle 10, karkean arvion mukaan olisimme sijoittuneet suunnilleen neljän parhaan joukkoon ilman sähellystä. Mutta ei haittaa! Fiilis oli loistava :)

KV-kisaan kuuluva agilityrata vaikutti hyppäriä helpommalta, vaikka siinäkin oli omat ansakohtansa. Koska radalle oli hyppärin sijoitusten mukaan käänteinen lähtöjärjestys, lähdimme aivan viimeisten joukossa. Rata tuntui menevän todella hyvin, vauhti oli loistava ja käännökset tiukkoja liukkaasta nurtsista huolimatta. Takaaleikkaus 90 asteen kulmassa kepeille onnistui ja kontaktit olivat hienot. Mutta neljänneksi viimeisellä hypyllä lähdin kääntämään koiraa sadasosasekunnin liian aikaisin ja M haki hypyn väärältä puolelta aivan ohjaukseni mukaan. Tulokseksi siis HYL. Harmillinen hylky hylkäsi koko KV-kisan kokonaistuloksen emmekä siis hyötyneet ensimmäisestä nollasta mitenkään. Siitä huolimatta fiilis oli aivan katossa, koska kaikki sujui muuten aivan loistavasti!

Kämpille pääsimme yhdentoista jälkeen illalla. Iltalenkille huomasin Manun ontuvan oikeaa etujalkaa, mutta hetken kuluttua se vertyi ja käveli ihan normaalisti. Aamulla Manu ontui oikein kunnolla eikä suostunut edes ravaamaan. Joka tapauksessa kävimme aamupäivällä Vaasassa suunnitelmien mukaan ja suuntasimme sen jälkeen kisapaikalle. Manu ontui edelleen, joten valitettavasti leikki loppui meidän kohdalla lyhyeen. Anne Savioja kävi toteamassa koiran kilpailukyvyttömäksi, joten saimme kuitenkin ilmomaksut takaisin.
  Loppupäivä meni tihkusateessa hengaillen ja muiden suorituksia katsellen. Gitan kanssa kävin treenamassa vähän keppejä ja seuraamista, kivasti meni :). Illalla juhlimme koko BAT-porukan voimin Angelin synttäreitä, onneksi ei tarvinnut herätä aamulla aikaisin.

Sunnuntaina kävimme hakemassa kisapaikalta teltan pois ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. Matkalla poikkesimme Minnalla 4-viikkoisia aussiepentuja katsomassa.