Tänään jälleen Manun kanssa agikisaamaassa, vaihteeksi Kirkkonummella. Kolmosille startteja oli tarjolla kolme, mutta onneksi olin ilmoittautunut vain kahteen. Molemmilla radoilla tuomarina toimi Ritva Herrala.

Fiilis oli toivoton jo ennen ensimmäistä rataa. Manua kiinnosti puudelineitoset ja makkarakojun tuoksut huomattavasti enemmän kuin keskittyminen tokoiluun, joten laitoin koiran jäähylle häkkiin kymmeneksi minuutiksi juuri ennen radalle menoa. Rata alkoi ihan hyvin hyppy-ympyrällä ja päättyi osaltamme kuudennelle esteelle eli puomille. Manu hidasti reippaasti ennen kontaktia, mutta kun vaadin menemään alas asti (etutassut maahan, takamus kontaktille), äijä hyppäsi kunnon kenguruloikan yli kontaktialueen ja viiletti iloisena seuraavalle esteelle. Ei olisi netiketin mukaista kirjoittaa tähän tuolloin päässäni liikkuvia ajatuksia, mutta kauniisti sanottuna vatutti sen verran pahasti, että otin puomin uudestaan ja poistuimme maisemista sen jälkeen. Ja toisella yrityksellä pysähtyi tietysti täydellisesti.

Toisin kuin viime viikonloppuna en todellakaan saanut itseäni kasattua ekan radan jälkeen. Ärsytys hälveni vasta, kun näin ettei seuraavalla radalla ollut puomia lainkaan. A oli ainoakontaktieste ja sekin mentiin vain kerran, muutenkaan radalle ei kauheaa estekirjoa näkynyt, sillä A:n lisäksi oli pari putkea ja kepit. Jos kepeille vienti oli viime viikonlopun hyppyradalla vaikea niin tällä radalla se oli supervaikea. Putkelta kahden hypyn ohi piiiitkä vienti avokulmassa ja vieläpä oikealta puolelta. Lisäksi rimat oli vedetty korkeimmilleen eli 45 cm.
  Heti toisella esteellä tippui rima, jonka luulen johtuneen pitkälti väsymyksestä, koska Manulla ei ole tapana tiputella rimoja. Vaikeahkot kohdat selvitettiin hyvin ja A:n kontakti onnistui. Kepeille viennillä en itse ollut tarpeeksi skarppina ja Manu kävi hyppäsi vieressä olevan hypyn monen muun koiran tapaan. Loppu sujui jälleen ihan hyvin, vaikkei vauhti ollut päätä huimaava.

Hyllystä huolimatta olen kuitenkin ihan tyytyväinen toiseen rataan - koira oli väsynyt ja niin oli ohjaajakin. Manu kuunteli hyvin ja yritti parhaansa. Virheistä oppii.

Manussa alkaa selvästi näkymään tammikuusta alkaen jatkunut tiivis treenikausi, tauko olisi pikku hiljaa paikallaan. Täytyy katsoa mitä tehdään ensi viikonlopun Järvenpään starttien kanssa, jokatapauksessa niiden jälkeen pidetään kolmen viikon totaalitauko. Pitkään olen myös päässäni pyöritellyt Manun käyttämistä hierojalla ja nyt sen aion kyllä toteuttaa.

Ja lopuksi aivan muuta: Gitan lapsosista Glenhouse's Isaac Junior "Koda" ja Glenhouse's Isadora "Ina" olivat Vaasan KV näyttelyssä, avoimessa luokassa. Koda sai ERI:n sijoittuen kolmanneksi ja Ina oli PN3 ja sai varasertin :)