Viikonlopuksi suuntasimme Manun kanssa Röykkään Misa Riialin agilitykoulutukseen. Lauantaina harjoittelimme pientä, mutta vaativaa kymmenen esteen rataa. Rata koostui kahdesta putkesta ja hypyistä ja sisälsi mm. takaa kierrätystä, valsseja, välistä vetoja ja vientejä. Itse rata meni yllättävän hyvin, pienillä ohjauskikoilla sain linjat todella hyviksi ja kaarteet minimaalisen pieniksi. Kouluttaja kiinnitti huomiota radalle lähtöömme, joka alkaa olla tätä nykyä melkoisen kiihkeä. Manu kyllä pysyy paikallaan, mutta rauhasta ei voi puhua. Lähdöstä ryöstämiseen ei ole enää pitkä matka. Omalla äänen sävyilläni ja ruumiin kielellä (pehmeät, rauhalliset käskyt alussa, hartiat rennoiksi alas, rauhallinen hengitys) toimivat Manuun ja lähtötilanne muuttui huomattavasti hillitymmäksi. Tämän kun muistaisi vielä kisoissa! :)

Toisena harjoituksen teemana olivat kepit ja niille lähettäminen vinoista kulmista niin että linjat ovat kuitenkin mahdollisimman pieniä. Kepeille meno onnistui kummastakin suunnasta hyvin, mutta Manu tekee aina itse pienen linjan suoritus vekin, joka tietysti vie aikaa. Kotiläksyksi saimme treenata kepeille lähettämistä eri kulmista mahdollisimman läheltä, jotta Manu oppii tekemään suoraa linjaa.

Sunnuntaina katsoimme ensin jokaisen koiran kontaktit. Manu otti kontaktit täydellisesti kuten aina treeneissä (juoksi täysillä alas ja pysähtyi etutassut maassa ja takatassut kontaktilla). Sain hyviä neuvoja oikein suoritettujen palkkaukseen koiran puoleisella kädellä naama menosuuntaan, mitä en ole koskaan edes tullut ajatelleeksi.

Sunnuntain ratana oli melkoisen haastava valssiharjoitus, joka meni osaltamme ihan metsään. Manusta huomasin heti aamusta, ettei se kuunnellut yhtään mitään ja sama juttu jatkui harjoituksissa, vaikka osasinkin siihen varautua. Kerrankin onnistuin tekemään vikkelät ja tarpeeksi ajoissa aloitetut valssit, mutta niistä ei juurikaan ollut apua, koska haltuunotot eivät onnistuneet. Toki niitä on Manun kanssa eräänkin kerran harjoiteltu, mutta ilmeisesti ovat päässet lipsumaan aika pahasti. Treenasimme haltuunottoa yksittäisellä hypyllä ja muutaman kymmenen toiston jälkeen alkoi Manukin taipumaan, kun se huomasi, ettei vaihtoehtoja yksinkertaisesti ole. Näitä täytyy siis harjoitella rutkasti lisää.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli todella antoisa ja saimme tuleviin treeneihin ja kisoihin paljon hyviä vinkkejä ja uusia näkökulmia!