Eilen siis Gitan treenit, mutta molemmat koiruudet taas mukana - Manu tällä kertaa metallihäkissä. Vähän pelkäsin etukäteen, että huvittaako Gittaa yhtään näin juoksun alla agilitata, toko ei ainakaan ole sujunut yhtään. Onneksi harjoittelimme "vauhtiympyrää" motivaation ja vauhdin ylläpitämiseksi. Gitta oli oikein reippaalla ja vauhdikkaalla tuulella (koko päivän yksin kotona ;)) ja ensimmäisiä kertoja pystyin lähettämään sitä esteelle siten että pystyin itse liikkumaan jo seuraavaa estettä kohden. Keppienkin sisäänmeno onnistui kunhan ohjaaja muisti olla menemättä väliin ja antaa tilaa.

Otin vapaaharkkapuolella G:n kanssa A:n kontaktia, keinua ja pussia sekä pientä hyppykuviota. Kaikki sujuivat erinomaisesti! Vauhtia tuntuu tulevan joka kerta lisää ja lisää ja into sen kuin kasvaa. Toivottavasti tämä kehityskausi jatkuu edelleen, monissa treeneissä ei varmaankaan ehditä enää käydä ennen juoksua.

Manun kanssa tein pikkujuttuja. Vauhtiympyrän unhodin saman tien, ei kiitos minkäälaista "ylikiihdyttävää" toimintaa tuolle piskille ainakaan tällä hetkellä. Tuntui, että Manu kävi melkein yhtä kuumana kuin pahimmillaan kisoissa. Itse agility meni suhteellisen hyvin; kepeillä takaaleikkaukset, valssit ja itsenäinen pujottelu sekä haltuunotot, joista jokaisesta palkattiin (kyllä, ne onnistuivat: ohjaajalla todisteena muutama haava, mustelma ja hampaan tekemä reikä oikeassa kädessä). Kovinkaan mukavalta treenaminen ei kuitenkaan tuntunut, hermo meinasi mennä eräänkin kerran tuohon ylimenevään kiihkeyteen, raivoamiseen ja rääkymiseen. Eihän tuota elukkaa uskalla kisoihin ilmoittaa, hertsygeli miten kuumana se siellä käy, kun treeneissäkin on tuollainen! Seuraavan kevään ulkokisoja odotellessa  ;)