Perjantaina oli Gitan treenit. Rata meni periaatteessa teknisesti hyvin; rengas ensimmäisenä esteenä onnistui samoin kuin A:n kontaktit, kolmeen esteen hyppykuvio sujui mukavasti ja keppien sisään meno meni hienosti. Fiilis ja vauhti olivat kuitenkin hukassa, into ei ollut lähellekään sitä mitä se on viime kerroilla ollut. Luulenpa, että pian alkavalla juoksulla on vaikutusta asiaan.

Manun kanssa treenasin lämppäesteillä haltuun ottoja ja rauhallisia lähtöjä. Ylikierroksilla se taas kävi, mutta sivulle tulot ja paikalla pysyminen kuitenkin onnistuivat. Haltuunottoja treenasin kahdella vierekkäisellä hypyllä välistä vetona. Kolme ensimmäistä kertaa Manu paineli toiselle hypylle. Noh, entistäkin tiukempi linja ja kääntyminen onnistui suurin pirtein. Valehtelematta tein lähemmäs kolmenkymmentä toistoa ennen kuin aloin olemaan käännökseen tyytyväinen eikä toinen hyppy ollut enää koiran mielessä. Eikä edes ollut mikään uusi juttu tämä välistä veto...

Lauantaiaamuna painelimme reippaina yhdeksäksi purinalle. Ratana oli KKK:n viime viikonlopun (?) kisojen kolmosten agilityrata. Panostin taas lähtöön ja se sujuikin oikein hyvin. Kolmantena esteenä oli puomi jonka alitse meni putki siten, että putken toinen suu oli aivan puomin ylösmenokontaktin vieressä. Tiukka haltuunotto ja "puomi" käskyn sijasta "kiipee" ja hyvin onnistui. Sama systeemi mentiin myöhemmin radalla uudestaan (puomin sijasta putkeen tosin) ja jälleen toimi! Olin todella tyytyväinen, tuo puomi-putki viritelmä kun on tuottanut meille enemmän kuin useasti vaikeuksia. Kaiken kaikkiaan rata sujui hyvin, haltuunotot ja kaikki toimi! Käännökset olivat minimaalisia ja ohjaaja jo muistuteltiin siitä, että koiralle tulee antaa lyhyistä teistä huolimatta mahdollisuus suorittaa este kunnolla..

Pienen treeniporukan ansiosta kerkesimme tehdä radasta vielä muunnelman. Sekin sujui mielestäni oikein hyvin, edellispäivänä tuskan hikeä tuottaneet välistä vedot rullasivat täydellisesti. Keppien avokulman kanssa oli vähän ongelmaa, mutta siitä ei voi syyttä kuin typerää ohjaajaa, joka epätoivoisesti yritti tunkea koiraa väärältä puolelta sisään... Noh, fiksu ja periksi antamaton koira teki kerta toisensa jälkeen oikein ja ohjaaja pyytää joka ikinen kerta kesken keppien pois ja ottaa uudestaan. Erehdyksiä sattuu, onneksi Manu ei ole pehmeimmästä päästä koiria eikä sille jäänyt mitään traumoja ;). Lopuksi otin vielä samaa keppikulmaa vapaaharkka puolella, että jäi varmasti lopulta oikea suoritus mieleen - ainakin ohjaajalle.