Eilen BAT-hallilla Manun agilitytreenit. Otin Gitan taas mukaan katselemaan ja tarkoitus oli ottaa jotain pientä ja helppoa vapaaharkkapuolella. Paikan päällä huomasinkin, että normaalisti tyhjillään olevalla kentällä olikin treenit puolikymmeneen asti. Gitta sai siis tyytyä katselemaan narun päästä muiden menoa puolentoista tunnin ajan. Ensin se haukkui mun perään, mutta pikku hiljaa se alkoi tajuta, että hei - radalla menee joku! Ei huono juttu lainkaan.

Manun kanssa oli ensin vuorossa lämmittelyrata - ulkona kun oli lähemmäs -20 astetta pakkasta. Muuten ihan helppo ympyrä juoksu, mutta varsin pirulliset keppikulmat. Suureksi yllätykseksi kulmat sujuivat erinomaisesti ja Manu pujotteli hyvin itsenäisesti, vaikka jouduin varsin paljon liikkumaan sivusuunnassa ja koiran takana pujottelun aikana.

Toinen rata oli suoraan sanoen hemmetin vaikea, meinasi jo rataantutustuessa tulla uskonpuute, vaikkei tietenkään saisi. Rehellisesti sanottuna koko rataantutustumisen ajan joutui miettimään vain esteiden suoritusjärjestystä.
Heti alussa Manu pääsi karkaamaan käsistä, kun heitin sen kolmannelle hypylle vähän liian luottavaisesti ja Manu paineli oikean hypyn lisäksi muutaman ylimääräisenkin. Vähän matkaa sujui ihan hyvin, mutta kinkkisen hyppypyörityksen jälkeinen kepeille vienti ei meinannut onnistua millään ja Manu haki kepit joka kerta toisesta välistä, kun en kerennyt millään sitä kädestä pitäen viemään oikeaan väliin. Normaalistihan Manu hakee kepit hyvin itsenäisesti eikä edes siedä ohjaajan apuja, mutta tämä oli yksi niistä kulmista mitkä eivät onnistu. Treenin paikka. Lopulta saatiin systeemi onnistumaan, kun vaihdoin ohjauspuolta hyppykuvion aikana. Loppurata sujui taas ihan hyvin.

Koutsin mukaan radalla oli todella hyviä ja sujuvia pätkiä ja hyppypyöritys+kepit näyttivät todella hyvältä ohjauksen vaihdon jälkeen, mutta itsestä ei tuntunut kyllä ihan samalta. Kaarrokset olivat aika väljiä eikä haltuunotot olleet parhaimpia. Noh, en varmaan turhaan saanut kuulla, että usko onnistumiseen. Näinpä näin, ehkä tuo "hallitsemattomuuden" tunne tuli juuri siitä, etten itse meinannut uskoa vaikeiden kohtien onnistuvan.

Koska olin Manun kanssa toisella radalla ensimmäinen, meille jäi reilusti aikaa odotella treenien loppua. Puoli tuntia ennen kymmentä kakkoskenttä tyhjeni, joten menin Gitan kanssa treenaamaan matalalla olevaa rengasta, vähän keppejä ja "vauhtiympyrää". Rengas meni todella hyvin. Tein ensin viisi toistoa / puoli niin että kutsuin Gitan renkaan läpi, kuitenkin selkä koiraan päin eli ikäänkuin oltaisiin oltu radalla. Tein saman myös lähettemällä koiran eli lähdin sen kanssa yhtä aikaa matkaan. Molemmat viisi toistoa sujuivat oikein hyvin.

Keppien kanssa oli taas samoja probleemia kuin viime kerrallakin. Tällä kertaa Gitta lähti sentään hyvin pujottelemaan myös pienellä lähetysmatkalla, mutta jossain vaiheessa sen rytmi aina katoaa ja joku keppi jää väliin. Vinkkejä? Autoin käden pienellä edestakas liikeellä ja tasaisella "kep kep kep" käskytyksellä, muttei oikein auttanut.

Lopuksi pistin ympyrän muotoon neljä hyppyä ja kääntäjiksi U-putket. Tarkoituksena oli nostattaa intoa, vauhtia ja motivaatiota. Ihan kivasti se meni, mutta senttiäkään tuo koira ei kyllä eteen lähety, vaan pikemminkin se juoksee ohjaajan perässä.