Keskiviikkona oli Ojangossa epäviralliset agikisat ja möllitoko. Ensin piti mennä Gitan kanssa möllitokoon ja Manun kanssa treenaamaan kontakteja. Koska kyyditsijä ei olisi jaksanut odottaa kisaavien radan alkamista niin menimme sitten mölleihin kisan ulkopuolella. Näin ollen en voinut osallistua möllitokoon, koska ne olivat yhtaikaa.

Otin Manun kanssa parit kontaktit ennen kisan alkua. Möllirata oli ihanan helppo ja vauhdikas, hauskaa päästä vaihteeksi "kisoihin" ylihelpolle radalle :D. Puomille Manu tuli hirmuisen lujaa (hyppysuoralta), mutta ihme ja kumma jarrutti hyvin kontaktille, mutta ei siinä vauhdissa ihan pysähtynyt, vaikka yritystä oli. Ehdin kyllä kehua kontaktin kohdalla, mutta nostin vielä uudestaan kontaktille ja palkkasin. A:n kontakti oli astetta hitaampi (liiankin hidas), mutta otti kontaktin jälleen. JES! Manustakin selvästi huomasi, että "kisafiilis" vaikutti menoon ja oli tosi hienoa saada palkattua onnistuneet kontaktit.

Alokasluokan möllitoko ei ollutkaan vielä loppunut, kun palasimme agiradalta ja niinpä sitten extempore ilmoitin Gitan mukaan. Ehdimme juuri viimeiseen paikallaolo ryhmään. Gitta oli tosi ulapalla, joten itseäni alkoi hermostuttamaan, G alkoi paineistua ja lopputulos oli jotain aivan hirveää.

Tässä rivi ja kootut selitykset ohjaajan näkökulmasta (sivusta katsojista ei kuulemma ollut läheskään niin paha, mutta mulla kun ei ole tapana niitä kuunnella), älkää ihmeessä antako numeroiden hämätä. Avokätinen tuomari ei juuri triplakäskyistä välittänyt ja jakeli muutenkin ihan naurettavan helposti 8-10.

Luoksepäästävyys 9½ - meni ihan reippaasti tuomaria vastaan, mutta ei sentään kiivennyt syliin :P

Paikalla makaaminen 10 - vaikka meni vasta toisella käskyllä maahan, liikkeenohjaaja tosin sekoili; irrottakaa koirat käskyn jälkeen seuraava oli "jättäkää koirat". Tulipa hiukka kiire käskeä koira maahan, voi siis johtua huonosta käskytyksestäkin. Paikalla ollessa vähän levoton, vilkuili taakse sihteerin pöytää ja etsi äitiä katseella.

Seuraaminen kytkettynä 8 - koira ei seurannut senttiäkään koko kuvion aikana, jos olisi ollut irti niin olisi varmasti lähtenyt kehästä lätkimään. Ihan sama, vaikken olisi opettanut koko liikettä koiralle, olisin yhtä hyvin voinut vain laittaa koiran remmiin, lähteä kävelemään ja sanoa "kukkapenkki". Kasi saatiin, ehkä kahdesta pysähdyksestä, jolloin pyysin koiran, joka haahuili n. metrin päässä, sivulle ja kehuin 2 sekunnin kontaktista? Oma hermostumiseni paineisti koiraa ihan hirveästi eikä se todellakaan kuunnellut yhtään mitään.

Seuraaminen vapaana 9 - vielä suurempi ??? tuosta arvosanasta. Ehkäpä 20-kertainen käskytys ja ainakin 5 "tooosi hieno, hyvä tyttö" kehua, että koira pysyi edes suunnilleen lähellä. Ehkä n. kolme askelta, jonka olisi voinut laskea "seuraamiseksi".

Liikkeestä maahanmeno 9,5 - seuraamisosa aivan ---, "maahan" käskyn aikana G oli n. puolen metrin päästä ja katseli sivulle, mutta voimakkaan käskyn takia meni maahan. Tosi fiksua ohjaajalta, ikään kuin koira ei muutenkin olisi ollut tarpeeksi kipsissä. Ei noussut ekalla käskyllä sivulle.

Luoksetulo 9,5 - tuli jopa laukkaamalla luokse, mutta siinä paineessa ja epävarmuuden tilassa ei tietoakaan suoraan sivulle tulosta, vaan jäi epämääräisesti johonkin eteen istumaan. Toisella tai kolmannella "sida"-käskyllä tuli vasta tarpeeksi hyvään perusasentoon.

Liikkeestä seisominen 0 - liian voimakas käsky, jäi istumaan. Seuraamisosa jälleen surkea.

Hyppy 10 - jes, ainoa onnistunut liike koko kisassa.

Kokonaisvaikutelma 8 - jaa-a, mistäköhän hyvästä. Koira aivan paineessa, keskittyy vain ympäristöön, ohjaajalta palaa pinna?

Yhteensä 167, ykköstulos. Virallisessa kokeessa ei olisi tullut varmasti tulosta tai tuomari olisi keskeyttänyt. Että bravoo, mikä tokouran korkkaus!

Paikka oli tuttu, ollaan treenattu tokoa joka keskiviikko siinä agilitykenttien vieressä, kun on ollut Manun treenit eikä mitään ongelmaa. Liikkeet G osaa ihan varmasti ja seuraaminen on ollut parin viimeisen kuukauden aikana jo tosi jees eikä niitä "lävähtämisiä" (koira lopettaa yhtäkkiä kesken seuraamisen, liikaa painetta) ole tullut kertaakaan. Tooosi kannustava palkkio kaikesta siitä vaivan näöstä. Itse yritin kaikesta huolimatta peittää hermostumiseni ja kehua ja kannustaa koiraa mahdollisimman iloisesti liikkeiden välillä, mutta tietysti G vaistosi tyytymättömyyteni.

Jos olisin ollut fiksu, olisin a) keskeyttänyt seuraamisten jälkeen, vienyt koiran hetkeksi autoon, rauhoittunut itse ja tehnyt helpon ja kannustavan treenin huippupalkalla b) kisan jälkeen laittanut koiran hetkeksi autoon, rauhoittunut itse ja tehnyt lopuksi tosi iloisen ja kannustavan treenin, että koiralle olisi jäänyt edes viimeiseksi jotain hyvää mieleen tai c) olisin edes kannustanut koiraa hirveästi liikkeiden aikana (käskyttänyt ja kehunut vaikka koko ajan) ja todellakin keskittynyt itse siihen, että olen mahdollisimman rento enkä painoista koiraa elleillä ja äänensävyllä. Mutta kun ei.

Ottaa toi seuraaminen kyllä niin päähän, aluksi olin itse nimittäin vielä ihan "paineeton" ja mahd. samanlainen kuin treeneissä. Ja kun Gitta todellakin osaa seurata hyvin, myös häirion alla.

Keskiviikkoiltana olin lopettamassa koko koiraharrastuksen (kyllä, möllitokossa on kyse elämästä ja kuolemasta) ja vähintääkin perumassa molemmat syksyn tokokisat. Harmi vaan, että elokuun kisa on maksettu. Nyt kun olen pari päivää henkisesti toipunut tuosta kokemuksesta (hehheh) niin on jo vähän parempi fiilis, mutta tuo virallinen koe ei kyllä houkuta pätkääkään. Tietenkään en pysty olemaan täysin jännittämättä kokeessa (eikä varmasti kukaan muukaan!) ja jos koira paineistuu jo pelkästään siitä niin minkäs teet.

Huoh, olen puhunut :D