No niin, uusi blogi on valmis:

http://puuska.wordpress.com/

Uusi blogi julkaistaan piakkoin! Vanha blogi ja toistaiseksi Milon ja Lilin pentujen sähköisenä tukikohtana toimivat kotisivut kuopataan myöhemmin.

Kotosalla olen treenannut eniten Manun kanssa, tokoilu on muuttunut taas hauskaksi uusien liikkeiden myötä :). Ruutua ollaan tehty melkein päivittäin, aijai, kun pitäisi alkuvaiheessa tehdä joka päivä. Ruudun opettamisesta ei itselläni ole kokemusta enkä tiedä siitä kauheasti, mutta päätin testata Manun kanssa perinteistä lelu ruutuun menetelmää. Varmasti on olemassa parempia ja hienompia menetelmiä, mutta laiskuuttani valitsin tuon, kun loppujen lopuksi suorituksen laadulla ei ole niin paljoa merkitystä - voittajassa kun tuskin tulemme koskaan kisaamaan (huom, edes sitä avoykköstä ei vielä ole) ja Manu on kuitenkin suht helppo saada oppimaan tavalla kuin tavalla. Etuna on toisaalta se, että kulunut harmaa tennispallo ei erotu kovin hyvin maasta edes lyhyellä etäisyydellä (etenkään jos maassa on lunta) ja 8-18 metrin etäisyydeltä sitä ei näy ollenkaan. Manu hakee hyvin ruutua silmillään, vauhti on hyvä ja se hakeutuu hyvin keskelle ruutua. Yhtenä päivänä se alkoi hakeutumaan ruutumerkkejä kohti, kun lelu ei erottunutkaan pidemmällä etäisyydellä, mutta korjasi virheen heti seuraavana päivänä itse ja tajusi, että merkkien keskelle mennään edelleen.
  Lisäksi ollaan tehty kaukokäskyjä kaikilla muilla asennonvaihdoilla paitsi seiso-maahan, koska siinä tekniikka on väärä. Manu tekee kaukkarit heti paremmin, kun ottaa kaikki asennonvaihdot mukaan, onhan se avon i-m-i-m aika tylsä. Nouto voisi olla vähän hillitympi, mutta ei silläkään niin väliä, kyllä se nytkin varmasti ysin arvoinen on. Liikkeestä istumista ei olla tehty ikinä ja testasin sitä yhtenä päivänä ihan kokonaisena liikkeenä, ei ongelmaa :). Luoksetulon pysäytykset (avo & voi) ovat molemmat aika hyvät.

Gitan kanssa ollaan tehty työtä noutokapulan kanssa. Hassua, että se on aina hirmuisen innoissaan noutokapulan esiin ottamisesta ja yrittää ottaa sitä kädestä, mutta sitten kun palikan saa suuhun niin se helposti tipahtaa matkan varrella, sivulle tulossa tai ennen irroituskäskyä. Tein aluksi pitotreeniä naksuttimen kanssa, mutta se ei toiminut --> G pudotti kapulan heti naksauksen kuultuuan. Kapulan pito häiriöistä huolimatta taitaa vain vaati hirmuisen määrän toistoja.

Milo on päässyt treenaamaan kontakteja pihalla sekä tekemään erilaisia agilityn ohjauksenlukuharjoituksia takapihalla kitukasvuisen omenapuun, muutaman marjapensaan ja tokohypyn avulla. Siinä saa tehtyä vaikka mitä harjoituksia mm. sylkkäreitä, takaaleikkauksia, takaakiertoja, haltuunottoja ja valsseja. Hyvä puoli on myös se, ettei tarvitse keskittyä hyppyihin ja rimojen ylhäällä pysymiseen, vaan voi treenata täysillä ohjauksellisia juttuja.

Muuten koirien kotielämä on tällä hetkellä oikein mukavaa, kun itse olen päivät kotona. Ei tarvitse olla edes sitä tavallista 3-5 tuntia yksin muutamana päivänä viikossa ja lenkeille päästään valoisaan aikaan. Niin ja lisäksi voidaan käydä vapaatreenaamassa agilitya silloin kun saan auton käyttöön. Tämä yleellisyys kylläkin loppuu maaliskuun lopussa, kun mamilla on paluu koulun penkille ja lisäksi "kesä"työt alkavat jo nyt ilta- ja viikonloppuvuoroilla. Töiden takia emme pääse kevään aikana montaa kertaa kisaamaan, toivottavasti saisin edes parille viikonlopulle sen verran vapaata, että pääsisi Gitan kanssa pari starttia juoksemaan (nyt kun sen lisenssinkin sai vihdoin ja viimein tilattua).

Tiistaina kävimme aamupäivästä koko jengin kanssa agilitaamassa lepakkohallilla. Äiti lähti mukaan apukädeksi - onneksi lähtikin, sillä kaikki kontaktiesteet olivat sivussa ja niiden raahaminen yksinään olisi ollut mahdotonta. Gitan ja Manun kanssa ei olisi ollut niin väliä, mutta Milon kanssa kontaktien treenaminen on ehdottoman tärkeää.

Aloitin Gitan kanssa, kun hallissa oli valmiin hauskan näköinen hyppyrata, johon sovelsin oman version. Lämppäriksi treenasimme keppejä, G oli huippuvireessä (Manun ja Milon kilahdus hallille saapuessa taisi tarttua) ja pujotteli oiken mallikkaasti. Nyt pitäisi vaan uskaltaa alkaa treenaamaan pidempiä lähetysmatkoja.
  Itse rata meni sekä medi- että maxirimoilla varsin kivasti ja vauhdikkaasti. Parista esteestä G juoksi ohi, koska en itse pysynyt vauhdissa mukana ja Gittahan ei yksin mene. Voi kun keksisi, miten tuon saisi edes vähän itsenäistymään ja lähettymään radoilla, kun ei ihmisfysiikalla vaan pysty viemään aussieta joka esteelle eikä se muutenkaan ole kovin toimiva juttu vaikeimmilla radoilla.

Milo aloitti jälleen lyhytvälisellä hyppyjumppasarjalla, tällä kertaa pari rimaa tippui, mutta silloin ei tietenkään palkkaa tullut. Kepeillä tuli huolimattomuusvirheitä enemmän kuin viime kerralla, mutta toisaalta oli positiivista huomata miten hyvin Milo hakee itsenäisestä oikeaa sisäänmenoa näinkin vähällä treenillä. Juuri täyspitkillä kepeillä rytmi katoaa herkästi, joten sen suhteen täytyy vielä auttaa koiraa.
  Kontaktit sujuivat myös ihan kivasti, toistoja vaan niin hyvä tulee. Täytyy muistaa ja viitsiä treenailla kotona mini-A:lla ja keinulla (jos sen tuolta lumesta saa kaivettua).
  Lisäksi tehtiin pieniä ratapätkiä hypyillä (rimat 45cm) ja putkilla ja testattiin erilaisia ohjausjuttuja. Milo lukee ihailtavan hyvin ohjausta, mutta toisaalta täytyy itse olla todella tarkka, sillä koira tietysti reagoi herkästi vääriin ohjausviesteihin. Muistilistaa tulevia treenejä varten:

• takaaleikkauksissa kääntyminen hypyn jälkeen oikeaan suuntaan
• tulevan suunnan kertominen koiralle jo ennen hyppyä, jotta pystyy sopeuttamaan hypyn suunnan ja pituuden oikein
• lyhyiden ja pyöreiden hyppyjen erityisharjoittelua (--> tiukat käännökset)
• säännöllisen epäsäännöllinen haltuunotoista palkkaaminen

Irtoamisen kanssa ei ole vaikeuksia. En edes halua, että Milo alkaa irtoamaan liikaa heti alkuvaiheessa, kun se ei kuitenkaan vielä osaa lukea ohjausta kaukaa. Irtoaminen tulee Milolta aikalailla luonnostaan ja haku, rauniot + pk-tottis (eteenmeno) ovat sitä vahvistaneet jo ennen agilityn aloitusta. Nyt täytyy vain alkaa hyppyharjoitusten lisäksi tekemään ratapätkiä ilman kontaktiesteitä.

Manun kanssa tein samantapaista hyppyrataa kuin Gitankin kanssa, hieman vaikeampana versiona vaan. Vaikeutena hankala kepeille vienti ulkokaarteesta takaaleikkauksella, esteiden ohivientiä ja tiukkoja haltuunottoja. Kaikki meni aluksi enemmän ja vähemmän pieleen kuten oletinkin, mutta kaikki saatiin myös lopulta varsin toimiviksi - sehän se treenin tarkoitus on. Manun kanssa täytyy muistaa, että vaikka sitä ei tarvitse viedä joka esteelle niin ohjaamista ei silti saa lopettaa missään vaiheessa.

Aijai, tulee romaanin mittaisi postauksia, kun kirjoittaa kolmen koiran treeneistä :D. Pitäisi ehkä opetella kirjaamaan oleellisimmat jutut lyhyesti ranskalaisilla viivoilla tai +/- periaattella... 

Eilen kävimme päivällä treenaamassa Milon ja Manun kanssa BAT-hallilla.

  Aloitimme Milon kanssa jumppasarjalla, jota teimme viime syksynä Gitan treeneissä. Maxikoirilla sarjan ensimmäinen rima on 30-35 cm korkeudella, muut 40 cm ja esteiden väli on 6 ohjaajan jalkaterän mittaa eli meikäläisen räpylöille suunnilleen 1,5 metriä. Laitoin suoralle yhteensä 5 hyppyä. Rimat pysyivät kannattamillaan, mutta tekniikka oli vielä hukassa etujalkojen töminästä päätelleen.
  Toisen hyppysuoratreenin teimme treenin puolivälissä. Yhteensä 6 hyppyä, esteiden väli vaihdellen 3-6 metriä ja rimat korkeuksilla 45-60 cm. Vaihdoin esteiden väliä ja/tai rimojen korkeuksia jokaisen kerran jälkeen. Ensimmäisen vaihdon jälkeen Milo hämääntyi vaihtuneista etäisyyksistä ja korkeuksista ja kolautti viisi rimaa alas. Sen jälkeen alkoi kuitenkin katsomaan tarkemmin miten koipensa asettelee.

Hyppyharjoitusten lisäksi harjoittelimme irtoamista ja takaaleikkauksia putkella, rengasta, kontaktiesteitä ja keppejä. Putkiharjoitukset sujuivat todella hyvin eikä renkaankaan kanssa ollut mitään ongelmaa. Kontakteilla Milo on tietysti vielä remmissä, mutta enää sitä ei tarvinnut jarrutella läheskään niin paljon kuin kesällä, liekö tehnyt ajatustyötä puolen vuoden tauon aikana ;). Kepitkin sujuivat jo melko varmasti niin että kuljin itse etuperin enkä näyttänyt kädellä. Viimeisen kepin kohdalla Milo alkoi ennakoimaan pallon heittoa (vaikken kehunut / kaivanut palloa taskusta) ja jätti sen helposti kiertämättä.